Suppilovahvero: kasvupaikat, satokausi ja tuntomerkit

Missä suppilovahvero kasvaa?

Ruokaviraston mukaan suppilovahveroita löytyy sammaleisista, tuoreista havumetsistä. Sieni on pienikokoinen ja piiloutuu sammaleeseen, mutta sen kasvutapa on ryppäinen: suppilovahveroita voi kasvaa suurina ryhminä. Kasvupaikan kuvauksessa olennaisia ovat siis sekä havumetsä että sen sammaleisuus ja tuoreus.

Etelä- ja Keski-Suomessa suppilovahvero on Ruokaviraston mukaan yleinen ja runsassatoinen.

Pieni koko ja runsas ryppäinen kasvu kuuluvat molemmat suppilovahveron kuvaukseen. Runsassatoisuus ei tarkoita suurta yksittäistä sientä: Ruokavirasto kuvaa nimenomaan pienikokoista, sammaleeseen piiloutuvaa lajia.

Milloin suppilovahveroita löytyy?

Ruokaviraston mukaan suppilovahveron paras satokausi alkaa syys–lokakuussa, ilmojen jo kylmettyä. Kausi sijoittuu siis syksyyn, ja sen alkua kuvataan kuukausien lisäksi kylmenemisellä.

Martat puolestaan kertovat satokauden alkavan yleensä syyskuussa ja jatkuvan lumen tuloon asti. Lähteiden aloitusajankohdan sanamuodoissa on pieni ero: Martat puhuvat tavallisesti syyskuussa alkavasta satokaudesta, Ruokavirasto syys–lokakuussa alkavasta parhaasta satokaudesta. Molemmissa kauden päätepiste on lumentulo.

Ruokaviraston mukaan satoa voi kerätä pakkastenkin jälkeen, aina lumentuloon saakka. Sen kuvauksessa pakkanen ja lumentulo ovat siten eri asioita: pakkaset eivät vielä merkitse satokauden päättymistä. Suppilovahveron satokautta kuvaa tämän vuoksi syksystä lumentuloon ulottuva ajanjakso, jonka paras vaihe alkaa Ruokaviraston mukaan syys–lokakuussa.

Millaiset tuntomerkit suppilovahverolla on?

Ruokavirasto kuvaa suppilovahveron lakin torvimaiseksi tai suppilomaiseksi. Lakin keskellä on selvä napa. Pienikokoisen sienen kuvauksessa lakin muoto ja sen keskusta ovat omat tuntomerkkinsä; alapinnan rakenne kuvataan erikseen.

Ruokaviraston mukaan lakin alapinnalla on harvakseltaan harmaita tai kellertäviä paksuja poimuja. Poimut jatkuvat johteisesti jalkaan.

Jalka on Ruokaviraston mukaan pitkä, hoikka ja ontto. Sen väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta kellanruskeaan.

Ruokavirasto kuvaa myös suppilovahveron maun ja tuoksun: maku on mieto ja makeahko, tuoksu heikko.

Mitä Ruokavirasto kertoo kosteikkovahverosta ja kultaheltasta?

Ruokaviraston suppilovahverokuvauksessa mainitaan myös kosteikkovahvero. Sen alapinta on vain matalasti ryppyinen ja jalan tavoin oranssinkeltainen. Kuvauksessa sekä väri että alapinnan rakenne poikkeavat suppilovahverosta annetuista sanamuodoista.

Samalla sivulla Ruokavirasto varoittaa kultaheltasta, joka on erehdyttävästi suppilovahveromainen eikä kelpaa syötäväksi.

Ruokaviraston mukaan kultaheltta kasvaa lahonneella havupuun kannolla tai lahonneella pintajuurella.

Mikä on Ruokaviraston varoitus suippumyrkkyseitikistä?

Ruokavirasto luettelee suippumyrkkyseitikin tappavan myrkyllisten sienten joukkoon. Sen mukaan kyseessä on yksi myrkyllisimmistä sienistämme, eikä myrkky häviä millään käsittelyllä. Ruokavirasto kertoo sienen solumyrkkyjen vahingoittavan etenkin munuaisia sekä maksaa jo pieninäkin annoksina.

Ruokaviraston mukaan oireet voivat tulla vasta muutaman päivän kuluttua, mutta myrkky vaikuttaa koko ajan. Lisäksi virasto toteaa, että seitikkimyrkytyksen taustalta löytyy tuntemattoman sienen syöminen, ei se, että seitikkiä olisi luultu joksikin ruokasieneksi.

Ruokaviraston lajikuvauksessa suippumyrkkyseitikki on kanelinruskea ja keskikokoinen. Lakki on kellomainen, myöhemmin laakeneva, ja sen keskellä on nypykkä. Lakin alla on punaruskeat harvat heltat, joita nuorilla sienillä peittää seittimäinen suojus.

Ruokavirasto kuvaa mallon vaaleanruskeaksi ja tuoksun raakaa perunaa tai retiisiä muistuttavaksi. Lajia esiintyy sen mukaan sammaleisissa ja kosteissa havumetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Ruokavirasto toteaa myös, että samannäköisiä lajeja löytyy vain seitikkien suvusta.

Miten suppilovahveroa voi käyttää ja säilöä?

Ruokaviraston mukaan suppilovahvero sopii hyvin kuivaamalla säilöttäväksi. Lähde liittää tämän sienen ohutmaltoisuuteen.

Ruokakäytöstä Ruokavirasto mainitsee paistamisen ja keitot. Se kuvaa suppilovahveroa maukkaaksi sekä paistettuna että keitoissa.

Suppilovahveron mieto, makeahko maku ja heikko tuoksu ovat Ruokaviraston esittämiä ominaisuuksia.

Muita marja- ja sieniaiheita voi selata Marjat ja sienet -koosteesta. Omat aihesivunsa ovat myös kantarellilla ja korvasienellä.

Tuntomerkeiltään aivan toisenlainen ruokasieni on herkkutatti, joka on kookas, kovamaltoinen ja ruskea sieni ja jonka voi sekoittaa sappitattiin.