Talviretkeily: reitin valinta, taukopaikat ja yöpyminen

Miten valitsen talviretken kohteen?

Valitsen ensin retken luonteen: haluanko käydä päiväretkellä vai jäädä yöksi. Päiväretkellä minua kiinnostaa erityisesti taukopaikka, yöretkellä taas se, millaisen yöpymisen ympärille matka rakentuu. Näin kohteen etsiminen alkaa siitä, mitä haluan retkellä tehdä, eikä pelkästä paikannimestä.

Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelu nostaa talviretkeilykohteiksi Suomen kansallispuistot, retkeilyalueet ja muut Metsähallituksen hoitamat luonnonsuojelualueet. Aloitan oman etsintäni näistä. Vertailen mieluummin muutamaa omaan retkiajatukseen sopivaa vaihtoehtoa kuin kerään pitkän listan kohteita. Päiväretkelle etsin paikkaa, jossa tauko on luonteva osa suunnitelmaa; yöretkeä varten katson ensin yöpymisvaihtoehtoja.

Saapuminen on minulle osa reitin valintaa. Metsähallitus muistuttaa, etteivät kaikki kohteisiin vievät tieosuudet ole talvisin käytettävissä tai talvikunnossapidossa. Reittitiedot löytyvät Luontoon.fi-palvelusta jo kohteita vertailtaessa. Talvinen lähtöpaikka ei ole minulle suunnitelman viimeinen yksityiskohta, vaan se vaikuttaa siihen, minkä kohteen lopulta valitsen. Pelkkä kiinnostava reitti ei vielä ratkaise valintaa, vaan katson myös, miten sen alkuun pääsee talvella.

Kaikki sivut: Talviretkeily

1. Lumikenkäily✎
2. Ruska-aika Lapissa✎
3. Jäällä liikkuminen retkellä
4. Kaamos ja yötön yö✎

Milloin talviretkelle kannattaa lähteä?

Talven ajankohta vaikuttaa siihen, millaista retkeä itse kaipaan. Lumikenkäilyä ja pidempää talvivaellusta en ajattele aivan samana asiana, vaikka molemmat kuuluvat talviretkeilyyn. Metsähallituksen mukaan helmikuu pidentyvine päivineen on ihanteellista aikaa lumikenkäilylle. Talvivaelluksen parhaaksi ajankohdaksi se puolestaan suosittelee kevättalvea, jolloin hanki on usein kantavaa ja aurinko lämmittää päivällä. Huhtikuussa valoa riittää jo pitkälle iltaan.

Kaamos tekee pohjoisen talvesta toisenlaisen. Ilmatieteen laitoksen mukaan Nuorgamin kaamos kestää melkein kaksi kuukautta, 25.11.–17.1. Sodankylässä kaamos kestää vain neljä päivää juuri ennen joulua. Minulle nämä erot ovat hyvä syy katsoa ajankohtaa paikkakunnan mukaan sen sijaan, että käsittelisin koko Lappia samanlaisena talvikohteena. Tarkemmat ajankohdat löytyvät sivulta Kaamos ja yötön yö.

Metsähallitus neuvoo ajoittamaan retken valoisiin tunteihin ja toteaa hyvän otsalampun auttavan maaston ja kartan näkemisessä. Kaamosvaelluksella etenemistä joudutaan sen mukaan usein jatkamaan otsalampun valossa ja leirin toiminnot hoitamaan pimeässä. Oma valintani alkaa siitä, haluanko retken painottuvan valoisaan aikaan vai onko kaamos itse matkan aihe.

Miten valitsen kulkutavan ja varusteiden lähtökohdat?

Päätän kulkutavan ennen kuin alan kiintyä tiettyyn reittiin. Lumikenkäily kiinnostaa minua omana retkimuotonaan, ei vain tapana toteuttaa kesäksi ajateltu kävely talvella. Metsähallituksen mukaan lumikengillä ja liukulumikengillä pääsee myös paikkoihin, joihin kesällä ei pääse maastonmuotojen tai vetisyyden vuoksi. Tämä mahdollisuus on yksi syy siihen, miksi talvikohteen valinta tuntuu minusta erilaiselta kuin kesäretken suunnittelu.

Kun tarkoituksena on nimenomaan lumikenkäretki, siirryn tarkempaan suunnitteluun lumikenkäilyn kautta. En valitse päiväretkelle ja yöpymisretkelle automaattisesti samaa kulkutapaa tai tavaroiden kuljetusratkaisua. Minulle retken sisältö ratkaisee: haluanko kulkea ja palata saman päivän aikana vai rakentaa suunnitelman myös leiriytymisen ympärille. Näin varusteiden miettiminen liittyy retken tarkoitukseen eikä jää erilliseksi luetteloksi.

Lämpimänä pysymisestä Metsähallitus antaa selkeän lähtökohdan: kerrospukeutuminen riittävän väljiin vaatteisiin on hyvä alku. Sen mukaan sormet, varpaat ja pää palelevat herkimmin, joten ne on hyvä suojata lämpimin varustein. Pidän tätä virallista ohjetta talvivarusteiden suunnittelun perustana. Sen rinnalla mietin omaa retkeäni kokonaisuutena, kulkutavasta taukoihin ja mahdolliseen yöpymiseen.

Mitä talviselta taukopaikalta voi odottaa?

Taukopaikka on minulle usein päiväretken varsinainen päämäärä. En tarvitse joka retkelle pitkää kierrosta, jos suunnitelman ydin on kulkea tauolle ja palata takaisin. Valitsen mielelläni kohteen, jonka palvelut sopivat juuri tällaiseen päivään. Taukopaikan merkitys on silloin konkreettinen: se ei ole vain reitin varrella oleva merkintä, vaan paikka, jonka ympärille retken ajatus rakentuu.

Metsähallituksen huolletuilla taukopaikoilla on tavallisimmin tulisija polttopuineen, evästelypöytä ja kuivakäymälä. Ne ovat avoinna kaikille vuodenajasta riippumatta. Kohteen palvelut löytyvät Luontoon.fi-palvelusta, eikä niitä kannata päätellä pelkän taukopaikkamerkinnän perusteella. Minusta kiinnostavin vaihtoehto ei aina ole se, jossa palveluja on eniten, vaan se, jonka taukopaikka sopii suunnittelemaani retkeen.

Metsähallitus muistuttaa myös tauon käytännöistä. Talvella ennen tulistelua voi joutua tekemään lumitöitä. WC-paperi ja tulentekovälineet tuodaan itse, ja polttopuut kannattaa varautua pilkkomaan itse. Nämä kuuluvat sen ohjeisiin myös huolletulla taukopaikalla. Kun vertailen kohteita, erotan toisistaan paikan tarjoamat rakenteet ja ne valmistelut, jotka kuuluvat retkeilijälle.

Miten suunnittelen talvisen yöpymisretken?

Yöretkeä suunnitellessani aloitan siitä, onko tarkoituksena nukkua autiotuvassa vai teltassa. Minulle tämä valinta tulee ennen reitin yksityiskohtia, koska se määrittää koko retken luonnetta. Päiväretkellä taukopaikka voi olla päämäärä, mutta yöretkellä ajattelen ensisijaisesti yöpymistä ja sen ympärille rakentuvaa matkaa. Valitsen mieluummin selkeän yöpymisajatuksen kuin yritän mahduttaa samaan suunnitelmaan monta erilaista tavoitetta.

Ensimmäisille talvisille yöpymisretkille Metsähallitus suosittelee autiotuvan tai laavun kaltaista palvelurakennetta tukikohdaksi myös silloin, kun nukutaan teltassa. Se muistuttaa, että huippusesonkina autiotuvat ja laavut voivat olla täynnä ja mukana on oltava jonkinlainen suoja hätätilanteita varten. Palvelurakenteen läheisyys ja yöpaikan saatavuus ovat siis suunnittelussa eri asioita.

Metsähallituksen mukaan rinkka tulee yleensä kysymykseen autiotuvissa yövyttäessä, kun taas telttayöpymisen tavaramäärä vaatii ahkion. Tupiin suuntautuvan hiihtovaelluksen varusteiksi se nimeää myös teltan, retkikeittimen, tulentekovälineet, lumilapion sekä talvimakuupussin ja -alustan. Minulle tämä tekee yöpymisratkaisusta myös tavaroiden kuljetusta koskevan valinnan. En käsittele tupaa ja telttaa vain erilaisina nukkumapaikkoina, vaan katson niiden mukana muuttuvaa retkikokonaisuutta jo suunnittelun alussa.

Mitä tarkistan talvireitin maastosta?

Kun kohde, ajankohta ja retken luonne ovat hahmottuneet, palaan vielä reitin maastoon. Minulle tämä on oma vaiheensa, erillään taukopaikkojen ja yöpymisen vertailusta. Metsähallitus huomauttaa, että maastonmuotoja voi talvella olla vaikeampi havaita lumikinosten alta: esimerkiksi järveä voi luulla pelloksi ja päinvastoin. Talvinen reittisuunnitelma ei siten ole minulle vain kesäisen reitin siirtämistä toiseen vuodenaikaan.

Jäätä koskevissa kysymyksissä tukeudun Metsähallituksen viralliseen ohjeeseen: huolletulla jääladulla tai muulla jäälle kunnostetulla virallisella reitillä liikkuminen on turvallista, muualla jäällä kuljetaan omalla vastuulla. Aiheeseen syvennyn sivulla Jäällä liikkuminen retkellä. Pidän jääosuuden tarkastelun erillään siitä, kuinka houkuttelevalta koko retki muuten vaikuttaa.

Tunturialueista Metsähallitus muistuttaa, että lumivyöryt ovat riski erityisesti merkittyjen reittien ulkopuolella kulkeville. Lisäksi sen mukaan älypuhelimen akunkesto pakkasessa on heikko eikä kuuluvuutta ole kaikilla alueilla. Kun valitsen talvireittiä, käsittelen nämä viralliset huomiot osana juuri kyseisen retken suunnittelua. Kohteen valinta, kulkutapa ja maasto kuuluvat minulle samaan kokonaisuuteen.