Urho Kekkosen kansallispuisto (UKK-puisto): reitit, laavut ja pysäköinti

Missä Urho Kekkosen kansallispuisto on?

Urho Kekkosen kansallispuisto on Lapissa Inarin, Savukosken ja Sodankylän alueella. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan puiston laaja, yhtenäinen tunturialue ja luonnontilaiset havumetsät houkuttelevat retkeilemään kaikkina vuodenaikoina.

Metsähallituksen mukaan erämaan kosketuksen voi tuntea sekä merkityillä reiteillä että kaukana reittien ulkopuolella. Suurin osa puistosta on aitoa erämaata, jossa ei ole merkittyjä reittejä.

Saariselän, Kiilopään ja Kakslauttasen alueella on noin 200 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä, joista noin 80 kilometriä sijaitsee kansallispuiston alueella. Tankavaaran alueella on neljä erimittaista rengasreittiä. Minulle tämä jako helpottaisi suunnittelua: valitsisin päivän kunnon ja sään mukaan joko valmiin rengasreitin tai pidemmän erämaisen osuuden. Toisiin kansallispuistoihin verrattuna täällä vaihtelu tunturin ja metsän välillä on erityisen selvää.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat päiväretkeen?

Päiväretkeen valitsisin lyhyitä luontopolkuja ja kesäreittejä. Tankavaaran luontopolku Urpiainen 1 km on pituudeltaan 0,9 km, Tankavaaran luontopolku Koppelo 2,4 km, Tankavaara sotahistoriallinen polku 2,7 km ja Tankavaaran luontopolku Kuukkeli 4,7 km.

Poropolku on 5,2 km ja Kiirunapolku 5,7 km. Iisakkipää 6,3 km ja Prospektori 7,8 km sopisivat minulle silloin, kun haluaisin vähän pidemmän päivälenkin ilman yöpymistä. Luulammen kesäreitti on 10,2 km ja Ahopää 14,3 km.

Rumakuru 15,1 km ja Vellinsärpimän reitti 16,3 km ovat jo selvästi koko päivän retkiä. Rautulammen kesäreitti on 22,4 km ja Moitakurun kesäreitti 24,4 km. Luontopolut ovat useimmiten helppokulkuisia, ja useiden polkujen varsilla alueen luontoon ja kulttuuriin voi tutustua opastetaulujen avulla. Talvella osa laduista kulkee retkeilyreiteillä, ja laduilla saa vain hiihtää.

Mitkä reitit sopivat useamman päivän vaellukseen?

Useamman päivän retkeilyyn sopivia merkittyjä reittejä on kolme eri puolilla kansallispuistoa. Pidemmät retkeilyreitit ovat erämaisia, pääsääntöisesti luonnontilaisia polkuja, joilla vetisillä suoalueilla on pitkoksia ja tarvittaessa siltoja jokien ja purojen ylitykseen.

Taajoslaavun kesäreitti on 29,3 km, Kakslauttasen kesäreitti 31,6 km ja Ruijanpolku 35,5 km. Korvatunturin retkeilyreitti on 40,7 km ja Nuorttijoen retkeilyreitti 47,1 km. UKK-reitti Hautajärvi – Nuortti on 266,4 km, joten sitä hahmottelisin etappi kerrallaan.

Syrjävyöhykkeellä retkeillään kartan ja kompassin avulla, ja siellä liikuttaessa aikaisempi retkeilykokemus ja suunnistustaito ovat tarpeellisia. Paperikartta ja kompassi kuuluisivat mukaan erityisesti silloin, kun reitti lähtee pois merkityltä uralta. Samasta syystä pidän jokamiehenoikeuksista erillään kansallispuiston omia sääntöjä, sillä jokaisenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa kansallispuistoissa. Vertailuksi katsoisin esimerkiksi Helvetinjärven kansallispuiston ja Isojärven kansallispuiston merkittyjä reittejä.

Missä voi yöpyä ja tehdä tulet?

Yöpyminen on minulle osa vaellusta. Puistossa on Suomen kattavin tupaverkosto sekä laavuja ja tulentekopaikkoja. Reittien varsilla on virallisia taukopaikkoja, joiden yhteydessä voi myös leiriytyä.

Tilapäinen leiriytyminen alueella on sallittu, mutta leiriytyminen on rajoitettua. Retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä lyhytaikainen leiriytyminen on sallittua vain tupien, laavujen ja tulentekopaikkojen läheisyydessä. Syrjävyöhykkeellä leiriytyminen on sallittua lukuun ottamatta Paratiisikurua, Lumikurua sekä Raja-Joosepin museoaluetta ja kolttakenttiä. Teen tulet vain sallituilla paikoilla, sillä avotulenteko on rajoitettua, ja maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty myös tulentekopaikoilla.

Pidän lemmikit aina kytkettynä, ja koirien jätökset siivotaan poluista sivummalle. Tuon mukanani roskapussin ja vien roskat mennessäni tai kierrätyspisteeseen. Varaudun myös matkapuhelinverkon katvealueisiin, joten minulla on mukana paperikartta ja kompassi. Noudatan hyviä käyttäytymistapoja enkä vahingoita saamelaisten pyhiä paikkoja. Kun kaipaan lyhyempää tuparetkeä, Hossan kansallispuisto ja Syötteen kansallispuisto ovat minulle vaihtoehtoja pohjoisen pitkälle vaellukselle.

Mikä luonnossa on erityistä?

Minulle puiston luonto avautuu parhaiten jalan. Alueella on pyöreälakisten tuntureiden ylänköä, mutta myös laajoja mänty- ja kuusimetsiä. Tuntureiden rinteillä metsänrajan muodostaa tunturikoivu. Puiston eteläosaa hallitsevat aapasuot, ja kaikkialla virtailee pieniä ja isompia kirkasvetisiä puroja ja jokia.

Puisto on perustettu vuonna 1983, ja pinta-ala on 2 550 km². Se on Suomen toiseksi suurin kansallispuisto. Laajimmat kuusikot sijaitsevat puiston eteläosissa, usein kosteammilla mailla ja purojen varsilla, mutta suurin osa pinta-alasta on mäntymetsää. Metsät ovat pääasiassa luonnontilaisia.

Tyypillisiä vanhojen metsien lintuja ovat kuukkeli, lapintiainen ja pohjantikka. Maakotka on Urho Kekkosen kansallispuiston tunnuslaji, ja puistossa on 11 reviiriä. Alueella elää yli 20 nisäkäslajia, ja todennäköisimmin puistossa kohtaa poroja, jäniksiä, hirviä ja kettuja. Metsähallituksen mukaan ruska on puistossa parhaimmillaan syyskuussa. Talvella Saariselän, Kiilopään ja Kakslauttasen alueella on yhteensä 200 km huollettuja latuja, ja alueella on erinomaiset mahdollisuudet lumikenkäilyyn merkityillä talvipoluilla sekä umpihangessa. Tunturimaisemia voi verrata myös Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon.

Kun kaipaan tunturien jälkeen etelän metsiä ja kallioita, luen lisää kohteesta Sipoonkorven kansallispuisto: reitit, telttailu ja saapuminen.