Liesjärven kansallispuisto: reitit, yöpyminen ja pysäköinti

Missä Liesjärven kansallispuisto on ja mihin auton voi jättää?

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Tammelan, Someron ja Karkkilan alueella. Maakunnat ovat Kanta-Häme, Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Puisto on valtatie 2:n eli Helsinki–Pori-tien varrella, noin 95 kilometrin päässä Helsingistä ja 22 kilometrin päässä Forssasta. Vuonna 1956 perustettu puisto kuuluu Suomen vanhimpiin kansallispuistoihin.

Suunnittelisin saapumisen valitun kävelyreitin mukaan. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelussa luetellaan useita pysäköintialueita, joten auton jättöpaikkaa ei tarvitse ajatella yhtenä ainoana puiston sisäänkäyntinä. Osoitteellisia vaihtoehtoja ovat:

• Pirttilahti: Kanteluksentie 211, Tammela. Tilaa on noin 20 autolle.
• Kopinlahti: Kansallispuistontie 203, Tammela. Tilaa on noin 10 autolle.
• Lehdos: Korteniementie 160, Tammela. Tilaa on noin 4 autolle.
• Onkimaanjärven pysäköintipaikka: Antinsuontie 402, Tammela. Paikalta on yhteys Hämeen Ilvesreitin kautta kansallispuistoon.

Pirttilahti, Kopinlahti ja Lehdos on merkitty esteettömiksi pysäköintialueiksi. Pirttilahden ja Kopinlahden alueet ovat talvikunnossapidon aikana pienempiä. Muita pysäköintipaikkoja ovat Peukalolamminkangas, Metsäkouluntie ja Tervalamminsuo. Pysäköintipaikan esteettömyys ja kävelyreitin vaativuus ovat eri tietoja: reittiä valitessa katsoisin erikseen myös sen kuvauksen. Muita kohteita kokoan kansallispuistojen sivulle.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat päiväretkelle?

Päiväretken suunnittelu tuntuu Liesjärvellä luontevalta aloittaa lyhyistä poluista. Puistossa on noin 30 kilometriä merkittyjä reittejä, ja Metsähallituksen yleiskuvauksessa korostuvat helppokulkuiset ympyräreitit. Reittivalikoimassa on sekä lyhyt luontopolku että pidempiä, mutta edelleen päiväretkeen sopivia vaihtoehtoja.

• Ahonnokan luontopolku, 1,1 km: lyhyt vaihtoehto vanhan metsän alueeseen tutustumiseen.
• Hyypiön polku, 2,9 km: vaihtoehto, kun etsit alle kolmen kilometrin kävelyä.
• Punatulkun polku, 3,2 km: hieman Hyypiön polkua pidempi päiväretkivaihtoehto.
• Peukaloisen polku, 4,2 km: vaativaksi esteettömäksi merkitty reitti.
• Pohjantikan polku, 4,8 km: näistä nimetyistä lyhyistä poluista pisin.

Omalle ensimmäiselle retkelleni harkitsisin Ahonnokkaa vanhan metsän vuoksi. Lyhyt matka jättäisi suunnitelmassa tilaa myös muulle kuin kävelemiselle. Pelkkä kilometrimäärä ei kuitenkaan kerro reittien kaikkia eroja: Peukaloisen polun kohdalla olennainen tieto on nimenomaan luokitus vaativaksi esteettömäksi reitiksi.

Kyynäränharju on toinen kävelysuunnitelmani kiinnostuksenkohde. Sen noin kilometrin mittainen kannas on luonnonnähtävyys, eikä kannaksen pituutta pidä sekoittaa kokonaisen retken mittaan. Ahonnokan metsä ja Kyynäränharjun järvimaisema houkuttelevat minua eri syistä; en yrittäisi valita niiden väliltä pelkän pituuden perusteella.

Millaisia pidempiä reittejä Liesjärveltä lähtee?

Liesjärven reitit liittyvät yli 200 kilometrin mittaiseen Hämeen Ilvesreitistöön. Sillä voi tehdä myös yön yli kestäviä vaellusretkiä. Puiston lyhyet polut eivät siis ole koko retkeilymahdollisuuksien mitta, vaan Liesjärveä voi tarkastella osana laajempaa reitistöä.

Hämeen Ilvesreitin Ruostejärvi–Liesjärven kansallispuisto -osuus on 24 kilometriä. Metsähallituksen ilmoittama kulkuaika on 7–12 tuntia. Toinen pitkä vaihtoehto on Kivijärven rengasreitti, 27 kilometriä, jonka ilmoitettu kulkuaika on 9–11 tuntia. Näitä en rinnastaisi lyhyisiin luontopolkuihin: jo ilmoitetut ajat kuvaavat aivan erilaista kävelypäivää.

Jos suunnittelisin pidempää retkeä, lähtisin liikkeelle siitä, haluanko kulkea rengasreitin vai nimetyn paikkojen välisen osuuden. Kivijärven reitti on rengasreitti, kun taas Ruostejärvi–Liesjärven kansallispuisto on reittiosuus. Yön yli kulkevan suunnitelman yhdistäisin vain sallittuihin leiriytymispaikkoihin.

Minua kiinnostaa tässä mahdollisuus valita saman kohteen ympäriltä hyvin erilaisia retkiä. Ensimmäisen tutustumisen ei tarvitse olla pitkä vaellus, mutta myöhemmän suunnitelman ei myöskään tarvitse jäädä lyhyeksi polkukierrokseksi. Varusteiden kokoamista varten pidän erillään retken pakkauslistat ja varsinaisen reittivalinnan.

Missä Liesjärven kansallispuistossa voi yöpyä?

Metsähallituksen mukaan tilapäinen leiriytyminen on sallittu vain siihen osoitetuilla paikoilla. Liesjärvellä nämä ovat Peukaloisen laavu, Kaksvetisen kota ja Savilahden telttailualue. Yöpymistä suunnitellessani pitäisin tämän luettelon erillään nähtävyyksistä ja päiväretken taukotoiveista: kaunis ranta ei sellaisenaan ole leiriytymispaikka.

Peukaloisen kohdalla kyse on laavusta, Kaksvetisen kohdalla kodasta ja Savilahdessa telttailualueesta. Ne tarjoavat keskenään erilaiset lähtökohdat yöpymisen suunnitteluun. Telttaretkeä hahmotellessani nostaisin Savilahden telttailualueen tarkasteltavaksi juuri sen käyttötarkoituksen vuoksi. Laavu ja kota kuuluvat puolestaan nimettyihin sallittuihin leiriytymispaikkoihin.

Puiston palveluihin kuuluu myös vuokratupia. Tittilammin varauskeittokatos on eri palvelu kuin yöpymiseen tarkoitettu tupa, joten en laskisi sitä majoitusvaihtoehdoksi. Retkisuunnitelmassa erottaisin toisistaan yöpymispaikan, ruoanlaittopaikan ja reitin lähtöpisteen, vaikka ne kaikki vaikuttavat päivän kokonaisuuteen.

Liesjärven yön yli -retki kiinnostaa minua juuri lyhyiden polkujen ja laajemman Ilvesreitistön yhdistelmänä. En valitsisi yöpaikkaa vasta kävelyn päätteeksi, vaan rakentaisin suunnitelman jonkin nimetyn leiriytymispaikan ympärille. Näin päiväretken pidentäminen yöretkeksi tarkoittaisi myös suunnitelman muuttamista, ei pelkästään teltan lisäämistä mukaan.

Mikä Liesjärven luonnossa on erityistä?

Minut Liesjärvelle vetävät ennen kaikkea vanhat metsät ja kapea Kyynäränharju. Noin kilometrin mittainen, matala ja hiekkarantainen kannas erottaa Kyynärä- ja Liesjärven toisistaan. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa vain parin metrin matkalta, ja tämän kohdan yli kulkee silta. Harju on syntynyt jääkauden lopulla jään sulaessa.

Puiston luonto ei rajoitu harjuun. Metsistä melkoinen osa on jo toistasataa vuotta vanhoja, ja Ahonnokan sekä Isosaaren aarniometsiä on suojeltu 1920-luvulta lähtien. Lähes puolet metsistä on kuusivaltaisia. Mukana on myös nuorempia metsiä, kangasmaita, suoalueita ja rantoja. Rantaviivaa on puiston alueella liki 50 kilometriä.

Vanhojen ja lahoavien puiden runsaus näkyy linnustossa: alueella tavataan runsaasti kolopesijöitä. Metsissä pesivät esimerkiksi palokärki, käpytikka ja pohjantikka. Rantojen isot kolohaavat tarjoavat puolestaan pesäpaikkoja liito-oravalle. Suunnitelmaani houkuttelee juuri tämä metsän ja veden rinnakkaisuus, ei yksittäisen eläimen näkemisen odotus.

Korteniemen perinnetila tuo retkeen toisenlaisen ympäristön. Siellä säilytetään kulttuurimaisemaa perinteisin menetelmin. Ruis, vanhat perunalajikkeet ja pellava kuuluvat viljelyyn, ja niittäminen sekä laiduntaminen ylläpitävät perinneympäristöä. Korteniemi olisi minulle syy antaa retkessä tilaa myös hoidetulle maisemalle aarniometsän rinnalla.

Mitkä säännöt koskevat tulentekoa, koiria ja leiriytymistä?

Liesjärvi on luonnonsuojelualue, jossa jokaisenoikeudet eivät ole sellaisinaan voimassa. Metsähallituksen ohjeiden mukaan leiriytyminen kuuluu vain osoitetuille paikoille ja lemmikit on pidettävä aina kytkettyinä. Yleisiä oikeuksia käsittelevä jokamiehenoikeuksien sivu ei korvaa kansallispuiston omia sääntöjä.

Metsähallitus ohjeistaa tekemään tulet vain huolletuilla, karttaan ja maastoon merkityillä tulentekopaikoilla ja käyttämään ainoastaan tarkoitukseen paikalle tuotua puuta. Voimassa oleva maastopalovaroitus on tarkistettava ennen tulentekoa. Maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty; puiston ohjeessa poikkeuksiksi nimetään hormilliset tulisijat Tittilammin varauskeittokatoksessa ja Kaksvetisen kodassa.

Metsähallituksen mukaan retkikeitintä saa käyttää siellä, missä liikkuminenkin on sallittu. Risukeittimen käyttö ei ole sallittu maastopalovaroituksen aikana.

Maastossa ei ole sekajäteastioita, joten roskat viedään mukana pois. Marjoja ja ruokasieniä saa poimia rajoitusosia lukuun ottamatta, mutta villiyrttien kerääminen on kielletty. Muiden kasvien tai niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen on niin ikään kielletty.

Liikkumiseen liittyy myös ajallisia rajoituksia. Tervalamminsuon suoalueella liikkuminen on kielletty 15.4.–15.7., ja muutamilla saarilla on samaan aikaan maihinnousukielto. Nämä huomioisin jo reittiä suunnitellessa, en vasta lähtöpaikalla.

Rannikkoluonnosta kiinnostuneena lisäsin jo listalleni myös Itäisen Suomenlahden kansallispuiston, jossa yhdistyvät kulttuuriluonto, sotahistoria ja saariston retkeily – katso Itäisen Suomenlahden kansallispuisto: reitit, laavut ja pysäköinti.

Saaristoluonto houkuttelee yhä enemmän, joten listalle tuli myös Tammisaaren saariston kansallispuisto: reitit, telttailu ja pysäköinti, jossa on luvassa sekä luontopolkuja että telttailua saarissa.

Vastapainoksi saaristokohteille lisäsin listalleni myös Sipoonkorven kansallispuisto: reitit, telttailu ja saapuminen, jossa kiinnostavat erityisesti merkityt reitit ja perinnemaisema.