Itäisen Suomenlahden kansallispuisto: reitit, laavut ja pysäköinti

Missä Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Itäisen Suomenlahden kansallispuisto sijaitsee Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa, Haminan, Kotkan, Loviisan, Pyhtään ja Virolahden alueella. Puisto on perustettu vuonna 1982 ja sen pinta-ala on 7 km². Tunnuslaji on riskilä.

Puistoon kuuluu saaria ja luotoja noin 60 km leveältä alueelta, kaukana mantereelta. Suurin osa saarista on tyrskyisiä kallioluotoja, mutta mukana on myös isompia metsäisiä saaria sekä reheviä lehtoja ja rantaniittyjä. Minulle tämä merellinen mittakaava on syy siihen, miksi kohde on reittivihkoni toivelistalla.

Kuten muutkin kansallispuistot, myös tämä puisto on luonnonsuojelualue, jossa jokaisenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa. Alueella on liikkumisrajoituksia, ja osalle saarista on maihinnousukielto huhtikuusta heinäkuuhun saariston linnuston pesimärauhan vuoksi. Rajavyöhykkeellä ja sotilaallisilla suoja-alueilla on omat rajoituksensa.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat päiväretkeen?

Ulko-Tammion ja Mustaviirin luontopolut perehdyttävät saariston luontoon, ja ne sopivat hyvin päiväretken rungoksi. Reitit ovat lyhyitä, joten aikaa jää lintujen tarkkailuun ja taukopaikoilla istumiseen.

• Mustaviiri kulttuuriluontopolku 1,6 km tutustuttaa saariston luontoon ja kulttuuriperintöön.
• Ulko-Tammio luontopolku 2,8 km esittelee alueen luontoa ja historiaa.
• Ulko-Tammio, Sotahistoriapolku 4,2 km on kolmikon pisin ja tuo esiin sodan jälkiä ja muistomerkkejä.

Suunnittelisin oman päiväni niin, että valitsisin yhden saaren ja yhden polun. En yrittäisi kiertää useampaa saarta samana päivänä, koska siirtymiset vesiteitse vievät aikaa. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Ulko-Tammion tai Mustaviirin torneista voi seurata arktisten vesilintujen muuttoa eli arktikaa.

Lyhyiden polkujen vuoksi pakkaaminen muistuttaa enemmän Sipoonkorven kansallispuisto -tyyppiselle päiväretkelle pakkaamista kuin pitkälle vaellukselle varustautumista, vaikka ympäristö on täysin merellinen. Ajantasaiset reittikuvaukset löytyvät Luontoon.fi-palvelusta.

Missä voi yöpyä: telttailualueet ja autiotuvat?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Itäisellä Suomenlahdella yöpyvälle on tarjolla telttailualueita ja kaksi autiotupaa. Leiriytyminen on sallittu ainoastaan erikseen merkityillä telttailualueilla ja kaikkien taukopaikkojen välittömässä läheisyydessä.

Nimettyjä telttailualueita ovat esimerkiksi Suuri-Pisi, Lanskeri ja Ristisaari. Näillä leiriytyminen on sallittu taukopaikalla rakenteiden välittömässä läheisyydessä. Ottaisin tämän kirjaimellisesti: teltta lähelle rakenteita, ei sivuluodoille tai rauhoitetuille rannoille.

Pitempää oleskelua suunnitellessani vertaisin varustautumista Pakkauslistat retkelle -sivun ajatuksiin, koska saaristossa kaikkea ei voi hakea autolta. Alueella ei ole kierrätyspistettä, joten ottaisin mukaan roskapussin ja veisin roskat mennessäni. Ruoantähteet ja muut biojätteet voi jättää taukopaikan kuivakäymälään.

Miten saariin pääsee?

Paras tapa liikkua Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa on Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan veneily tai purjehdus. Saaret ovat tavoitettavissa omalla veneellä tai taksiveneellä, ja puisto on saavutettavissa omalla veneellä, taksiveneellä ja vesibussilla.

Koska en ole vielä käynyt kohteessa, suunnittelisin kuljetuksen mantereelta valmiiksi ennen retkeä. Katsoisin Luontoon.fi-palvelusta, miltä rannikolta vesibussi tai taksivene lähtee valitsemalleni saarelle, ja varaisin paluukyydin samaan yhteyteen. Muistaisin ottaa mukaan paperisen merikortin ja kompassin, sillä Luontoon.fi:n mukaan alueella kannattaa varautua matkapuhelinverkon katvealueisiin.

Merellinen retki eroaa selvästi metsäretkestä, jollaisen voi tehdä esimerkiksi Nuuksion kansallispuistossa. Täällä aikataulun määräävät vesiliikenne ja sääikkuna, eivät polkujen lähtöpisteet. Siksi en rakentaisi päivää liian tiukaksi.

Mikä luonnossa on erityistä ja mitä sääntöjä noudatan?

Itäisen Suomenlahden kansallispuisto on ennen muuta tunnettu lintujen massamuutosta, arktikasta. Toukokuun lopussa sadattuhannet arktiset vesilinnut ja kahlaajat täyttävät taivaan reitillään kohti pohjoisia pesimäseutujaan. Runsaimpia muuttolintuja ovat alli, mustalintu, pilkkasiipi, valkoposkihanhi, sepelhanhi ja suosirri.

Hyviä tähystyspaikkoja ovat Ristisaari sekä Mustaviirin ja Ulko-Tammion luontotornit. Moni arktinen muuttolintulaji seuraa Suomenlahden pohjoisrantaa, minkä vuoksi puisto on oivallinen paikka seurata arktikaa. Syksyllä muutto alkaa taas, hajanaisempana kuin keväällä, kohti talvehtimisalueita etelässä.

Merilinnustoon kuuluvat muun muassa isokoskelo ja tukkasotka, ja rauhoitetuilla luodoilla pesivät vaateliaimmatkin avomeren linnut kuten ruokki ja riskilä. Riskilä on ulkosaariston kivikkoisten rantojen tyypillinen laji ja puiston tunnuslaji. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, ja saaristoon levinnyt minkki on vaikuttanut kantaan. Huomioisin maihinnousukiellot ja antaisin lintujen pesiä rauhassa.

Säännöistä tärkeimmät ovat selkeät: tulenteko on sallittu vain huolletuilla, karttaan ja maastoon merkityillä tulentekopaikoilla, ja ennen tulentekoa tarkistan aina voimassa olevan maastopalovaroituksen. Marjojen ja ruokasienten poimiminen on sallittu rajoitusosia lukuun ottamatta. Lemmikit ovat tervetulleita ainoastaan kytkettynä. Kalastettaessa on huomioitava liikkumisrajoitusalueet, ja jokamiehenoikeudet eivät ole kansallispuistossa voimassa sellaisenaan.

Jos Itäinen Suomenlahti tuntuu liian kaukaiselta, samankaltaisia vesiretkiä ja saarimaisemia löytyy myös sisämaasta: katso Linnansaaren kansallispuisto.