Suippumyrkkyseitikki: tuntomerkit, kasvupaikka ja myrkyllisyys

Miltä suippumyrkkyseitikki näyttää?

Minulle tämän lajin ulkonäkö on jäänyt mieleen Ruokaviraston kuvauksesta, jonka olen lukenut osana marjojen ja sienten turvallista käsittelyä. Suippumyrkkyseitikki on kanelinruskea ja keskikokoinen sieni. Lakki on kellomainen ja myöhemmin laakeneva, ja sen keskellä on nypykkä.

Lakin alla on punaruskeat harvat heltat. Nuorten sienten helttoja peittää seittimäinen suojus, josta seitikkien suku on saanut nimensä. Malto on vaaleanruskeaa, ja tuoksu muistuttaa raakaa perunaa tai retiisiä.

Ruokaviraston mukaan samannäköisiä lajeja löytyy vain seitikkien suvusta. Siksi pidän tärkeänä, että tuntemattomia ruskeita sieniä ei sekoita tuttuihin ruokasieniin. Sienten kasvuajoista kerron erikseen sienikalenterissa.

Missä suippumyrkkyseitikki kasvaa?

Ruokaviraston mukaan luonnossa liikkuja voi nähdä suippumyrkkyseitikin sammaleisissa ja kosteissa havumetsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Minulle se tarkoittaa juuri niitä paikkoja, joissa muutenkin pysähdyn katsomaan sammalmättäitä ja ojanvarsia tarkemmin.

Kuopion seudulla marjassa ja sienessä liikkuessani huomaan, miten kosteat kuusikot ja sammaleiset painanteet erottuvat muusta metsästä. En ole itse törmännyt tähän lajiin maastossa, mutta sen kasvupaikkakuvaus on jäänyt mieleeni, koska se on niin tavallisen oloinen metsä.

Kun poimin mustikkaa tai karpaloa kosteammista kohdista, jätän kaikki tuntemattomat seitikkimäiset sienet kokonaan rauhaan. Sama koskee kantarellia etsiessäni: otan koriin vain lajeja, jotka tunnen varmasti.

Miksi suippumyrkkyseitikki on niin vaarallinen?

Ruokavirasto luettelee suippumyrkkyseitikin tappavan myrkyllisten sienten joukkoon. Ruokavirasto toteaa, että suippumyrkkyseitikki on myrkyllisimpiä sieniämme, ja sen myrkky ei häviä millään käsittelyllä.

Ruokavirasto kertoo, että sienen solumyrkyt vahingoittavat etenkin munuaisia sekä maksaa jo pieninäkin annoksina. Ruokavirasto kertoo myös, että oireet voivat tulla vasta muutaman päivän kuluttua, mutta myrkky vaikuttaa koko ajan.

Mieleeni on jäänyt erityisesti Ruokaviraston huomio, että seitikkimyrkytyksen taustalta löytyy tuntemattoman sienen syöminen, ei se, että seitikkiä olisi luultu joksikin ruokasieneksi. Siksi minun periaatteeni on yksinkertainen: tuntematon sieni jää metsään. Se sopii hyvin myös metsävadelman poimintaan, jossa koriin päätyy vain varmasti tunnettua.