Revontulien värit: vihreä, punainen ja violetti

Mistä revontulien värit syntyvät?

Minulle on auttanut ajatella niin, että revontulissa energia tulee Auringosta, mutta itse valo syntyy Maan yläilmakehässä noin 100–200 kilometrin korkeudella. Aurinkotuuli on Auringosta leviävä hiukkasvirta, ja Ilmatieteen laitoksen mukaan ylhäältä syöksyvät elektronit törmäävät ionosfäärin happiatomeihin ja typpimolekyyleihin. Prosessi on periaatteessa sama kuin loisteputkessa.

Värien selitys löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta, ja se on yllättävän selkeä. Valon väri riippuu virittyneen hiukkasen laadusta ja sen törmäyksessä saamasta energiasta. Happiatomien viritystiloissa syntyy vihreä ja punainen valo, kun taas typpimolekyylit tuottavat sinertävän sävyistä valoa. Tyypillisiä värejä ovat vihreä, punainen ja violetti.

Perusmuoto on itä-länsisuuntainen vihreä kaari pohjoisella taivaalla. Siksi en odota ensimmäiseksi punaista myrskyä, vaan etsin taivaalta rauhallista vihreää kaarta. Kun toiminta voimistuu, muodot ja sävyt voivat vaihtua nopeasti, jopa sekunneissa.

Miksi värit näyttävät hailakammilta kuin kuvissa?

Olen tottunut siihen, että kamera valehtelee kauniisti. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulet näyttävät paljain silmin hailakammilta kuin valokuvissa, koska silmän värienerottelukyky on hämärässä heikko. Minulle vihreä erottuu selvimmin, punainen ja violetti jäävät usein aavistukseksi.

Siksi revontulien kuvaamisessa värit usein syvenevät. Kamera kerää valoa pidempään kuin silmä, ja silloin himmeä punainen reuna tai violetin sävy tallentuu selvemmin. En silti pidä paljaan silmän näkymää huonompana, se on vain rauhallisempi ja pehmeämpi.

Aktiiviset revontulimuodot muuttavat muotoaan nopeasti, jopa sekunneissa. Minä seuraan ensin kaaren kirkastumista ja reunan väriä. Jos kaari alkaa aaltoilla ja nousta korkealle, katson tarkemmin, tuleeko mukaan muita sävyjä.

Milloin ja missä eri värejä voi nähdä?

Värien kannalta tärkeintä on päästä pimeän ja pilvettömän taivaan alle. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulet ovat taivaalla pakkasista riippumatta, mutta tiheä pilvipeite estää niiden näkymisen maahan. Tarvitaan siis pimeää ja pilvetöntä taivasta.

Minä ajoitan odottelun syyskuusta huhtikuuhun, sillä Luontoon.fi-sivun mukaan revontulia voi nähdä syyskuusta huhtikuuhun. Täydenkuun aikaan ne ovat vaikeammin havaittavissa. Parasta katseluaikaa ovat tunnit keskiyön molemmin puolin. Kevättalvi ja alkusyksy ovat tilastollisesti edullisimmat ajat, ja kesällä on liian valoisaa havaintoihin.

Paikka vaikuttaa siihen, kuinka usein pääsen yrittämään. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Pohjois-Lapissa Kilpisjärvellä ja Utsjoella revontulia näkyy kolmena yönä neljästä. Sodankylän seudulla niitä nähdään keskimäärin joka toinen yö ja Oulun–Kuusamon alueella joka neljäntenä. Helsingissäkin niitä esiintyy noin kerran kuukaudessa pimeinä vuodenaikoina, mutta kaupungin valot estävät yleensä havaitsemisen. Siksi tarkistan ennen lähtöä Revontuliennusteen tänään, ja etelässäkin revontulet ovat mahdollisia, kun taivas on riittävän pimeä (ks. Revontulet Etelä-Suomessa).