Revontuliennuste tänään: todennäköisyys, havaintokartta ja katseluhetki

Mistä tarkistan revontuliennusteen tänään?

Ajantasainen tieto on Ilmatieteen laitoksen Revontulet ja avaruussää -palvelussa. Siinä on rinnakkain sanallinen katsaus lähipäivien avaruussäähän, revontulten todennäköisyysarvio sekä reaaliaikainen magneettisten häiriöiden mittaus. Katsaus kertoo tulevasta tilanteesta, kun taas kartta ja pylväskaavio näyttävät mittausten kautta, mitä magneettikentässä tapahtuu juuri nyt. Minulle tämä ero on ennusteen lukemisen lähtökohta.

Luen ensin katsauksen ja tarkistan, mille öille arvio on annettu. Ilmatieteen laitos päivittää sanallisen katsauksen ja siihen liittyvän todennäköisyysarvion kerran arkipäivässä. Erityisen kiinnostavan avaruussään aikana päivityksiä tehdään useammin. Ennuste ja reaaliaikainen mittaus ovat siis eri asioita, vaikka ne löytyvät samasta palvelusta.

Sen jälkeen siirryn karttaan ja oman paikkakuntani lähimpään havaintoasemaan. Ilmatieteen laitoksen tulkintaohje muistuttaa, ettei kartta päivity selaimessa automaattisesti: uusimman kartan saa lataamalla sivun uudelleen. Näin en jää lukemaan aiemmin avaamaani näkymää uutena tilanteena.

Kun haluan perehtyä aiheeseen ennustetta laajemmin, jatkan revontulia käsittelevälle sivulle. Tämän illan tilanteen arvioinnissa pidän kuitenkin erillään tulevia öitä koskevan arvion ja havaintoasemien tuoreet mittaukset. Molemmilla on oma tehtävänsä, eikä pelkkä katsauksen lukeminen korvaa kartan tarkistamista.

Mitä pieni, kohtalainen tai suuri todennäköisyys tarkoittaa?

Ilmatieteen laitoksen revontuliennusteessa käytetään neljää sanallista luokkaa: pieni, pienehkö, kohtalainen ja suuri. Arvio annetaan kolmelle ennusteen laatimista seuraavalle yölle. Luen sanat todennäköisyysarviona, en lupauksena tietyn illan revontulinäytöksestä. Yksittäisen näytöksen syntyä ei Ilmatieteen laitoksen mukaan voi koskaan tarkasti ennustaa.

Palvelun todennäköisyydet koskevat Etelä- ja Keski-Suomea. Tulkintaohjeen mukaan arvio koskee tavanomaisen revontulivyöhykkeen eteläpuolta eli suunnilleen Rovaniemeä eteläisempää aluetta. Lapissa revontulet ovat yleisiä myös rauhallisen avaruussään aikana, joten luen ennustetta aina sen ilmoitettua aluetta vasten.

Luokalla suuri on myös numeerinen selitys. Ilmatieteen laitoksen tulkintaohjeen mukaan se tarkoittaa Etelä-Suomessa noin 50 prosentin tai suurempaa todennäköisyyttä ja maan keski- ja pohjoisosissa yli 50 prosentin todennäköisyyttä. Sanallinen luokka ei siten tarkoita varmaa havaintoa.

Tärkeä rajaus on pilvisyys: sitä ei oteta arviossa huomioon. Suurikaan revontulten todennäköisyys ei siis yksin kerro, näkyykö taivaalla jotakin katselupaikalta. Pidän erillään kaksi kysymystä: kuinka todennäköisiä revontulet ovat ja millaiset edellytykset niiden näkemiselle ovat. Jälkimmäiseen vaikuttavat Ilmatieteen laitoksen mukaan riittävä pimeys ja mahdollisimman pilvetön taivas.

Miten luen revontulikartan R-lukua ja värejä?

Revontulikartalla ja pylväskaaviossa esitetään R-luku. Ilmatieteen laitoksen mukaan se kuvaa avaruussään aiheuttamien magneettikentän vaihteluiden nopeutta. Kyse on siis magneettisesta mittauksesta, ei taivaalta otetusta kuvasta tai suoraan havaittujen revontulten määrästä. Mittausten taustalla ovat Suomen magneettikenttää jatkuvasti seuraavat magnetometriasemat.

Keltainen eli alempi kynnysarvo vastaa Ilmatieteen laitoksen tulkintaohjeessa noin 50 prosentin todennäköisyyttä vähäisille, heikoille revontulille. Punainen eli ylempi kynnysarvo vastaa noin 50 prosentin todennäköisyyttä kirkkaille tai laajoille revontulille. Kynnysarvot ovat asemakohtaisia, joten tulkitsen ylitystä kyseisen aseman omien rajojen kautta.

Kiinnitän huomiota myös pylväiden jatkumoon. Ilmatieteen laitoksen mukaan useampi peräkkäinen kynnysarvon ylittävä pylväs on parempi merkki revontulten todennäköisyydestä kuin lyhyt ylitys. Yksittäisen korkean pylvään sijasta katson siis, jatkuuko häiriö seuraavissakin mittauksissa.

R-luvun ja revontulten yhteys on silti tilastollinen. Ilmatieteen laitos painottaa, ettei R-luku koskaan ole varma osoitus revontulista. Tämä auttaa minua lukemaan värikästäkin kaaviota rauhallisesti: rajan ylitys kertoo mahdollisuudesta, ei vahvistetusta näytöksestä. Kartan keltainen ja punainen ovat mittauksen kynnysarvoja; taivaalla näkyvien revontulien värit ovat oma aiheensa.

Milloin ennusteen perusteella kannattaa lähteä katsomaan?

Ilmatieteen laitoksen katseluohje antaa käytännöllisen merkin lähtöhetkelle: jos oman paikkakunnan lähimmällä havaintoasemalla on viimeisen tunnin aikana mitattu voimakkaita häiriöitä, on hyvä hetki lähteä ulos katsomaan, näkyisikö revontulia. Minulle tämä yhdistää laajemman ennusteen juuri käsillä olevaan tilanteeseen. Huomio kohdistuu lähimmän aseman tuoreisiin mittauksiin.

Näkemisen edellytyksenä ovat Ilmatieteen laitoksen mukaan riittävä pimeys ja mahdollisimman pilvetön taivas. Sää ei vaikuta revontulten esiintymiseen, mutta revontulivalo syntyy pilvien yläpuolella. Paksut pilvet peittävät sen. Siksi erotan toisistaan avaruussään ja sen, pääseekö revontulivalo näkyviin havaitsijalle.

Ilmatieteen laitos neuvoo myös antamaan silmille aikaa tottua pimeään: pimeässä kannattaa oleilla puolisen tuntia ennen katselua. Kyse on hämäränäköön sopeutumisesta. Pelkkä nopea vilkaisu ei anna silmille samaa aikaa mukautua pimeyteen.

Ennusteen sanallinen luokka, mittausten tuoreus ja näkemisen edellytykset vastaavat kukin hieman eri kysymykseen. Käytän niitä siksi rinnakkain: katsaus auttaa hahmottamaan tulevia öitä, lähimmän aseman häiriöt tämänhetkistä mahdollisuutta ja taivaan pimeys sekä pilvisyys näkyvyyttä. Ilmatieteen laitoksen lähtövinkki on mahdollisuus havaintoon, ei lupaus siitä, mitä ulkona lopulta näkyy.

Mitä Kp-indeksi kertoo Etelä-Suomen revontulista?

Kp-indeksi kuvaa magneettikentän muutosten voimakkuutta asteikolla 0–9. Se on maailmanlaajuinen tunnusluku. Yksittäisille havaintoasemille voidaan laskea vastaava K-indeksi. Pidän nämä erillään palvelun kartalla näkyvästä R-luvusta: saman avaruussääaiheen yhteydessä esiintyvät tunnusluvut eivät ole sama mittari.

Ilmatieteen laitoksen mukaan Kp-arvo 5 tai suurempi tarkoittaa geomagneettista myrskyä. Silloin myös eteläisessä Suomessa on usein hyvä mahdollisuus nähdä revontulia. Käytän tätä taustatietona etenkin silloin, kun mietin revontulia Etelä-Suomessa. Katseluhetken tarkistamiseen palaan kuitenkin lähimmän havaintoaseman mittauksiin.

Eteläisimmän Suomen havaintomahdollisuuksia kuvaa Helsingin seudun tilasto: Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulten havaitseminen on siellä tilastollisesti mahdollista noin yhtenä yönä kuukaudessa. Pimeinä vuodenaikoina revontulia esiintyy Helsingissäkin noin kerran kuukaudessa, mutta kaupungin valot estävät tavallisesti niiden havaitsemisen. Tilasto kuvaa yleisyyttä, ei tämän illan ennustetta.

Alkusyksyn voimakkaiden magneettisten myrskyjen aikaan revontulia havaitaan erityisesti Etelä-Suomen taivaalla. Ilmatieteen laitos selittää eroa pimeydellä: alkusyksyllä Lapin yöt ovat liian valoisia, mutta eteläisen Suomen taivas on jo riittävän pimeä. Pohjoisempi sijainti ei siis yksin ratkaise näkemistä kaikkina vuodenaikoina.

Mistä löydän revontulihavaintoja ja kamerakuvia?

Ennusteen rinnalla voi seurata havaintoja. Ursan Taivaanvahti on havaintojärjestelmä, johon kerätään tähtitieteellisten ja ilmakehän ilmiöiden havaintoja. Ilmatieteen laitos viittaa siihen harrastajien revontulihavaintojen ja valokuvien lähteenä. Minulle havainnot ovat eri asia kuin ennuste: niissä huomio on siinä, mitä taivaalla on havaittu, ei tulevien öiden todennäköisyysluokassa.

Taivaanvahtiin voi myös ilmoittaa oman havaintonsa, vaikka ei olisi tähtitieteellisen yhdistyksen jäsen. Palvelu ei siis ole vain yhdistysten jäsenille tarkoitettu havaintojen kokoelma. Revontulten lisäksi sinne kerätään muitakin taivaan ilmiöitä.

Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulia voi seurata myös revontulikameroiden välityksellä, jos taivaalle ei pääse katsomaan suoraan. Sen revontulikamerat sijaitsevat Helsingissä, Nyrölässä, Muoniossa, Kevolla, Kilpisjärvellä ja Longyearbyenissä. Kamerakuvan katsominen on eri tapa seurata taivasta kuin magneettikentän vaihteluita esittävä pylväskaavio.

Mittauspalvelun taustalla Suomessa on kymmenen magnetometriasemaa, jotka mittaavat jatkuvasti magneettikentän pieniä vaihteluja. Sodankylän havainnot tuottaa Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorio. Näin ennusteen, mittausten ja havaintojen taustalla on erilaisia tiedonlähteitä. Kun seuraan iltaa, erotan toisistaan sanallisen arvion, magneettisen häiriön ja taivaalta tehdyn havainnon: ne täydentävät toisiaan, mutta kertovat eri asioista.

Jos haluan myös kuvata revontulia, valmistaudun ohjeen Revontulien kuvaaminen: asetukset, paikka ja odottelu avulla.