Revontulien kuvaaminen: asetukset, paikka ja odottelu

Mitä kamera-asetuksia käytän revontulille?

Minulla on mukana kamera, jossa on täydet käsisäädöt. Ilmatieteen laitoksen mukaan automatiikka ei välttämättä osaa tarkentaa ja valottaa revontulia oikein, joten kuvaan aina manuaalilla.

Valitsen suurimman mahdollisen aukon eli pienimmän f-luvun, suuren ISO-herkkyyden ja valkotasapainoksi päivänvalon. Tämä yhdistelmä on Ilmatieteen laitoksen ohjeesta, ja se on toiminut minulla hyvin lähtökohtana.

Sopivan valotusajan etsin kokeilemalla. Ilmatieteen laitoksen mukaan alkuarvauksena voi käyttää noin neljää sekuntia. Jos kaari on himmeä, pidennän aikaa rauhassa, ja jos revontulet roihahtavat kirkkaiksi, lyhennän sitä.

Miksi jalusta ja laajakulma kuuluvat mukaan?

Pidemmät valotusajat vaativat tukevan jalustan. Ilmatieteen laitoksen mukaan lisäksi tarvitaan lanka- tai etälaukaisin, tai voin käyttää vitkalaukaisua. Minä käytän usein vitkalaukaisua, jotta kamera ei tärähdä laukaisuhetkellä.

Objektiivina minulla on laajakulma. Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulet ovat laaja-alaisia, joten laajakulmainen objektiivi sopii niiden kuvaamiseen. Sillä saan kaaren ja sen heijastuksen samaan kuvaan.

Katson ennen kuvaamista myös Revontuliennusteen tänään, jotta tiedän kannattaako lähteä ulos odottelemaan. Himmeä kaari pohjoisessa on minulle usein merkki siitä, että jalusta kannattaa virittää valmiiksi.

Mistä löydän pimeän kuvauspaikan?

Hakeudun avoimelle ja mahdollisimman pimeälle paikalle, etäälle asutuskeskusten valosaasteesta. Tämä on suoraan Ilmatieteen laitoksen ohje, ja ero kaupungin reunaan verrattuna on suuri.

Annan silmien sopeutua pimeään rauhassa. Jos tarvitsen lamppua kameran säätöihin, käytän Ilmatieteen laitoksen mukaan ainoastaan himmeää punaista valoa, joka ei pilaa hämäränäköä.

Taivaan katseluun otan mukaan retkipatjan. Ilmatieteen laitoksen mukaan retkipatjalla makoilu voi olla mukavampi tapa katsella taivaalle kuin niskan taivuttelu. Minulle se on myös tapa pitää tauko kuvaamisesta ja seurata, miten kaari elää.

Miltä revontulet näyttävät kuvissa?

Olen huomannut saman kuin Ilmatieteen laitos kuvaa: revontulet näyttävät paljain silmin hailakammilta kuin valokuvissa. Kamera kerää valoa pidemmän ajan, joten vihreä kaari erottuu kuvassa voimakkaammin.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tyypillisiä revontulien värejä ovat vihreä, punainen ja violetti. Perusmuoto on itä-länsisuuntainen vihreä kaari pohjoisella taivaalla. Aktiivisena yönä muodot voivat muuttua nopeasti, jopa sekunneissa.

Hyvä revontulisää on Suomessa useimmiten kylmä, ja parhaiden revontulien näkeminen vaatii kärsivällistä odottelua. Siksi pukeudun Ilmatieteen laitoksen ohjeen mukaan lämpimästi. Vinkkejä etelän kuvaajille olen koonnut sivulle Revontulet Etelä-Suomessa. Odotteluun tottuu, kun paikka on valmiiksi katsottuna.