Kurjenrahkan kansallispuisto: reitit, yöpyminen ja pysäköinti

Missä Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee ja mihin auton voi jättää?

Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee Varsinais-Suomessa Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Ruskon ja Turun alueella. Puisto on Turku–Yläne-tien eli maantien 204 länsipuolella, 35 kilometriä Turusta pohjoiseen. Sijainti tekee siitä vaihtoehdon niin muutaman tunnin päiväretkelle kuin yön yli jatkuvalle retkelle.

Kuhankuonon tien alussa on suurempi Kurjenportin pysäköintialue, jota ylläpitää Pöytyän kunta. Pysäköintialueelta on noin 700 metriä kansallispuiston pääopastuspaikalle Kurjenpesälle. Matkan voi kulkea polkua tai Kuhankuonontietä pitkin. Kurjenpesällä on myös pienempi pysäköintialue.

Yksi muista pysäköintipaikoista on Rantapihan pysäköintialue Savojärventiellä Nousiaisissa. Alueella on talvikunnossapito. Kurjenrahkalle on myös joukkoliikennettä kesäaikaan, joten auton käyttäminen ei ole kesäretken ainoa vaihtoehto.

Pysäköintiä ja kävelyreittiä kannattaa tarkastella samana kokonaisuutena: Kurjenportin ja Kurjenpesän välinen kävelymatka kuuluu retkipäivään, vaikka varsinainen reittivalinta olisi lyhyt. Kurjenpesä toimii pääopastuspaikkana, mutta puiston reittivalikoima ulottuu sitä laajemmalle. Muita kohteita voi vertailla kansallispuistojen koonnissa.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat Kurjenrahkan päiväretkelle?

Kurjenrahkan merkityistä reiteistä löytyy vaihtoehtoja lyhyestä ulkoilusta pidempään kävelypäivään. Reittivalinnassa on hyvä erottaa esteetön reitti, vaativa esteetön reitti, kierros ja yhdysreitti: ne eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka kilometrimäärät olisivat lähellä toisiaan.

• Kurjenpesän esteetön reitti, 0,7 km: lyhyt vaihtoehto, kun retken painopiste on pienessä kävelyssä.
• Karpalopolku, 1,7 km: vaativa esteetön reitti. Vaativa-määre kuuluu reitin kuvaukseen.
• Savojärven kierros, 6,3 km: päiväretken vaihtoehto, joka on kuljettavissa ympäri vuoden.
• Pukkipalon kierros, 7,1 km: lyhyempi Pukkipalon kierrosvaihtoehto.
• Pukkipalon kierros, 10,6 km: pidempi vaihtoehto samaa reittinimeä kantavista kierroksista.

Pukkipalon reittien nimissä käytetään myös muotoja ”Pukkipalon kierros 7 km” ja ”Pukkipalon kierros 10 km”. Luontoon.fi-palvelun ilmoittamat reittipituudet ovat kuitenkin 7,1 ja 10,6 kilometriä. Suunnittelussa käyttäisin näitä tarkempia pituuksia, en pelkästään reitin nimessä olevaa pyöristettyä lukua.

Lyhyen reitin valitseminen jättää retken painopisteen kävelymatkan sijasta ympäristön katseluun. Pidemmistä päiväretkivaihtoehdoista Pukkipalo kiinnostaa erityisesti vanhan metsän vuoksi. Reittien pituuksia voi siis vertailla myös sen kautta, haluaako päivän kohteeksi suoluonnon, esteettömän reitin vai Pukkipalon luonnonmetsät.

Mitä vaihtoehtoja on pidemmälle vaellukselle?

Kurjenrahkan reitit liittyvät puistoa ympäröivään Kuhankuonon retkeilyreitistöön. Yhdessä ne muodostavat yli 150 kilometrin reittikokonaisuuden. Tämä ei tarkoita yhtä kansallispuiston sisällä kulkevaa reittiä, vaan puiston ja sen ulkopuolisen reitistön kokonaisuutta.

Vajosuon vaellus on 32,7 kilometriä pitkä. Se on selvästi päiväretkikierroksia pidempi vaihtoehto, jonka voi ottaa lähtökohdaksi pidemmän retken suunnitteluun. Yön yli jatkuvalla retkellä reittipituuden rinnalle tulee leiriytymispaikkojen sijainti: kansallispuistossa telttapaikkaa ei voi valita vapaasti.

Kuhankuonon retkeilyreitistön Pukkipalo–Pirunkirkko–Vaskijärvi–Särkijärvi–Uusikartano-yhdysreitin pituus on 27,5 kilometriä. Vajosuo–Kangenmiekka–Lavamäki-yhdysreitti on puolestaan 4,2 kilometriä pitkä. Yhdysreittejä kannattaa tarkastella osana omaa reittikokonaisuutta eikä sekoittaa niitä kierroksiin.

Kuhankuonon retkeilyreitistöä pitkin pääsee myös Vaskijärven luonnonpuistoon. Pidemmän retken suunnittelussa on siten olennaista hahmottaa, milloin kuljetaan Kurjenrahkan kansallispuistossa ja milloin ympäröivässä reitistössä. Pelkkä koko verkoston kilometrimäärä ei vielä kerro yksittäisen retken pituutta tai muotoa.

Missä saa yöpyä ja millaiset tulenteko- ja koirasäännöt ovat?

Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelun mukaan leiriytyminen on sallittua huollettujen tulentekopaikkojen yhteydessä sekä Kurjenpesän merkityllä telttailualueella. Yöpymisen suunnittelu alkaa siis sallituista leiriytymispaikoista, ei vapaasti valitusta metsäpaikasta. Kurjenpesän luontotupa kuuluu puiston palveluihin.

Kansallispuisto on luonnonsuojelualue, eivätkä jokamiehenoikeudet ole siellä sellaisinaan voimassa. Tämä näkyy erityisesti leiriytymisessä ja tulenteossa. Retken voi suunnitella yön yli, mutta yöpaikan ja tulentekopaikan valintaan liittyvät puiston omat määräykset.

Metsähallitus ohjeistaa tekemään tulet vain huolletuilla, karttaan ja maastoon merkityillä tulentekopaikoilla. Polttamiseen saa käyttää ainoastaan tarkoitukseen varattua, paikalle tuotua puuta. Vastuu on aina tulen sytyttäjällä.

Metsähallitus neuvoo tarkistamaan voimassa olevan maastopalovaroituksen ennen tulentekoa. Maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kiellettyä; kielto ei koske keittokatoksia tai muita hormilla varustettuja tulisijoja. Risukeitintä ei saa käyttää maastopalovaroituksen aikana. Retkikeittimen käyttö on sallittu siellä, missä liikkuminenkin on sallittua.

Lemmikit on pidettävä aina kytkettyinä, ja koirien jätökset tulee siivota poluista sivummalle. Maastossa ei ole sekajäteastioita: Metsähallituksen ohje on viedä pois se, minkä tuo mukanaan. Kurjenpesän pihapiirissä on jätteiden lajittelupiste.

Mikä Kurjenrahkan luonnossa on erityistä?

Kurjenrahkalla sijaitsevat Varsinais-Suomen laajimmat luonnontilaiset suot. Puiston metsät ovat enimmäkseen kuivia kangasmaita ja suot karuja keidas- eli kohosoita. Nimikkosuo Kurjenrahka on yli 20 neliökilometrin kokoinen ja yksi Etelä-Suomen laajimmista lähes yhtenäisenä säilyneistä suoalueista.

Suomaiseman sanoista rahka tarkoittaa alueen vanhassa paikallisessa käytössä suota. Allikot ovat pieniä suolampia, joiden rannoilla monet suolinnut pesivät. Kurjenrahkan allikko-osa painottuu suon länsi- ja pohjoisosiin. Lammenrahkalla kuivat kermit ja kosteat kuljut puolestaan kiertävät kehässä suon keskustaa.

Kurki kuuluu olennaisesti puiston luontoon ja on myös sen tunnus. Kurjenrahkalla pesii vuosittain yhdeksästä neljääntoista kurkiparia. Muuttoaikoina alueella voi levähtää satoja kurkia. Puiston pesimälinnustoon kuuluvat myös esimerkiksi kehrääjä, harmaapäätikka, kangaskiuru ja pikkusieppo.

Pukkipalon ikimetsä tuo suoluonnon rinnalle vanhat kuuset, kelot ja maapuut. Sen lahottajasienilajisto on Varsinais-Suomen edustavin. Lahopuuta tarvitsevat myös monet vanhojen metsien hyönteiset, ja puiden koloissa pesii lintuja. Pukkipalon aarnialueella eri-ikäiset puut, monet puulajit ja runsas lahopuu muodostavat luonnonmetsän kokonaisuuden.

Luonnon rinnalla puiston nähtävyyksiin kuuluu Kuhankuonon historiallinen rajakivi. Kurjenrahkan retkessä yhdistyvät näin suot, vanhat metsät ja alueen historia.

Milloin Kurjenrahkalle kannattaa lähteä ja missä on liikkumisrajoituksia?

Keväällä ja syksyllä kansallispuiston soilla levähtää runsaasti muuttavia lintuja. Kevääseen kuuluu myös pöllöjen soidin. Hyvinä lumitalvina hiihtolatu vie suoluonnon keskelle, ja kesäaikaan puistoon on joukkoliikennettä. Ajankohtaa voi siten miettiä sen mukaan, kiinnostaako lintujen tarkkailu, hiihto vai kesäinen retki julkisilla kulkien.

Vuodenaikaan liittyvät myös puiston liikkumisrajoitukset. Metsähallituksen ilmoittamat rajoitusajat koskevat nimettyjä vyöhykkeitä, eivät koko kansallispuistoa:

• Lammenrahkan rajoitusvyöhyke: liikkumiskielto 15.1.–15.7. Savojärven kierros on silti kuljettavissa ympäri vuoden.
• Kurjenrahkan länsiosan rajoitusvyöhyke: liikkumiskielto 15.4.–15.7.
• Vajosuon rajoitusvyöhyke: liikkumiskielto 15.4.–15.7.
• Laidasuon–Lakjärven rajoitusvyöhyke: liikkumiskielto 15.4.–15.7.

Marjojen ja ruokasienten poimiminen on sallittua rajoitusalueita lukuun ottamatta. Villiyrttien kerääminen on kiellettyä, samoin puiden, pensaiden ja muiden kasvien tai niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen.

Retkiajankohta ja reittivalinta kuuluvat siis yhteen. Ympäri vuoden kuljettavissa oleva Savojärven kierros on eri asia kuin sen vieressä oleva kausittainen rajoitusvyöhyke. Kansallispuiston suoluontoa suojellaan myös ohjaamalla sitä, missä ja milloin alueella liikutaan.

Jos suot alkavat vetää puoleensa, kannattaa tutustua myös Leivonmäen kansallispuistoon, jonka merkityt reitit ja telttailumahdollisuudet sopivat hyvin päiväretkeen.

Suurten suomaisemien ystävälle suosittelen myös Tiilikkajärven kansallispuistoa, jonka merkityt reitit ja tuvat houkuttelevat pidemmällekin erämaaretkelle.