Kolin kansallispuisto: reitit, laavut ja pysäköinti

Missä Kolin kansallispuisto on?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Kolin kansallispuisto on Pohjois-Karjalassa Joensuun, Kontiolahden ja Lieksan alueella. Minulle se on ollut aina helppo mieltää vaarajonoksi Pielisen rannalla, vaikka hallinnollisesti kuntia on kolme.

Puisto muodostaa huippuineen, rotkoineen ja harjuineen upean geologisen kokonaisuuden. Reiteillä näen vanhoja metsiä ja perinneympäristöjä. Koli tunnetaan erityisesti kansallismaisemastaan, joka avautuu Ukko-Kolin huipulta Pieliselle.

Kolin luontokeskus Ukko on minulle luonteva lähtöpaikka. Sieltä lähtee myös esteetön reitti maiseman äärelle, joten ensikertalaisenkin on helppo aloittaa. Jos kaipaisin vaihtelua vaaroille, suuntaisin Patvinsuon kansallispuistossa kulkeville suo- ja metsäpoluille.

Merkittyjä reittejä on noin 80 kilometriä, joista voi valita oman kunnon ja ajan mukaan juuri itselleen sopivan. Minä kirjaan jokaisen retken reittivihkooni matkoineen ja säineen.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat päiväretkeen?

Lyhyille päiväretkille Kolilla on paljon vaihtoehtoja. Ukko-Kolin vaativa esteetön reitti on 0,8 km ja lähtee Kolin luontokeskus Ukosta, joten se sopii myös silloin kun aikaa on vähän. Huippujen kierros on 1,4 km ja Huippujen lumikenkäilyreitti on 1,9 km.

Sataman polku on 2,2 km, Paimenen polku on 2,4 km ja Kylän Polku on 2,9 km. Kolinuuron Kierros on 3,1 km ja Kasken kierros on 3,7 km. Kaskenkierros kulkee perinnemaisemassa, ja se sopii Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan esimerkiksi koululaisille ja perheille.

Pidemmäksi päiväretkeksi valitsisin 6,3 kilometrin UKK-reitin (Lieksa) tai 19,4 kilometrin Kiehisen kierroksen. Vanhan Alamajan polku on 0,3 km, joten sen yhdistäisin muuhun kiertelyyn. Reiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta suosituimmille reiteille tamppautuu talviaikana polku.

Ainoastaan kylän polku huolletaan talvisin moottorikelkalla tamppaamalla. Talvella retkeily sujuu Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan kätevimmin lumikengillä. Huollettuja perinteisen ja luistelutyylin latuja on Kolilla yli 50 km, ja kansallispuiston poluilla ei saa pyöräillä, mutta soratiet tarjoavat pyöräilymahdollisuuksia. Talviretkiä varten kertaan pakkauslistat retkelle.

Herajärven kierrokset pidemmälle vaellukselle

Pidempää vaellusta varten suuntaisin Herajärven kierroksille. Herajärvenkierros pohjoinen on 38,4 km ja Herajärvenkierros eteläinen on 31,3 km. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivulla vaativan Herajärven kierroksen pituudeksi kerrotaan 30–61 km.

Vaativalla Herajärven kierroksella kulkijan matkalle osuu vaarametsien ja -maisemien lisäksi purojen solinaa ja lehtolintujen laulua. Minusta juuri tuo vaihtelu tekee siitä vaeltajien suosikin: välillä polku kulkee synkässä kuusikossa, välillä avoimemmassa vaaramaisemassa.

Yöpyä voi vaikka laavussa, vuokratuvassa, teltassa tai ylellisesti hotellissa. Minä suosin laavua tai telttaa, koska silloin kuulen illalla metsän äänet parhaiten. Useamman päivän reissuista kerron mielelläni myös kansallispuistot-sivulla, jonne kokoan vaellusajatuksiani.

Herajärven kierrokset ovat minun listallani joka kesä uudelleen, vaikka tekisinkin vain osan kerrallaan. Reittien pituudet löytyvät etukäteen Luontoon.fi-palvelusta, jotta päivämatkat pysyvät sopivina.

Missä Kolilla voi yöpyä ja mistä retki alkaa?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Kolilla on tulentekopaikkoja, telttailualueita ja vuokratupia. Leiriytyminen on sallittua vain sitä varten osoitetuilla paikoilla tulentekopaikkojen läheisyydessä.

Mantereella näitä ovat Turula, Myllypuro, Ylä-Murhi, Lakkala ja Rykiniemi sekä saarissa Hiekkasaari ja Iso-Korppi.

Lähtöpaikkana Kolin luontokeskus Ukko toimii hyvin, koska sieltä tavoittaa sekä lyhyet huippureitit että pidemmät yhteydet. Pysäköinnin ja saapumisen yksityiskohdat tarkistan aina Luontoon.fi-palvelun saapumisohjeista ennen lähtöä.

Kansallispuiston itäpuolella on Pielinen. Pielinen on Suomen neljänneksi suurin järvi, sen pituus on yli 93 kilometriä ja keskisyvyys alle 10 metriä. Syvin kohta, 61 metriä, on mitattu järven pohjoispäästä. Kun suunnittelen vesistöretkiä muualle, vertailukohtana on usein Koloveden kansallispuisto.

Mikä luonnossa on erityistä ja mitä sääntöjä noudatan?

Kolin luonnossa sykähdyttävät minua kumpuilevat vaarat, vanhat metsät, rehevät lehdot ja värikkäät ahot. Täällä näen sekä villiä luontoa että hoitoa vaativia perinnemaisemia.

Kolilla kuljen Suomen vanhimmalla kallioperällä. Korkein vaara on Ukko-Koli, joka kohoaa 347 metriä merenpinnasta. Kolin vaarajono sijaitsee kahden eri-ikäisen kallioperäalueen rajalla, ja itäpuolella on Suomen vanhinta, yli 2,6 miljardia vuotta vanhaa graniittigneissiä.

Kolin kansallispuiston tunnus on kaskikoivikko. Arvokasta kulttuuriperintöä ja kaskenpolton muovaamaa maisemaa hoidetaan polttamalla kaskea edelleen. Ahoja hoidetaan niittämällä kasvillisuus vuosittain, jotta ne pysyvät avoimina kukkien, perhosten ja muiden hyönteisten asuinpaikkoina.

Sääntöinä noudatan sitä, että kansallispuisto on luonnonsuojelualue ja jokaisenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa kansallispuistoissa. Teen tulet vain sallituilla paikoilla ja tarkistan aina voimassa olevan maastopalovaroituksen ennen tulentekoa. Pidän Kuuran aina kytkettynä, kuten säännöt edellyttävät, ja vien roskat mennessäni. Liikkuminen on kielletty rajoitusosissa pienillä saarilla ja luodoilla 15.5.–15.7. lintujen pesimärauhan turvaamiseksi. Kalastuksen ja marjastuksen säännöt tarkistan Luontoon.fi-sivulta, ja jokamiehenoikeudet kertaavat eron kansallispuiston ja muun luonnon välillä.

Kolin jälkeen haluan tutustua myös eteläisempiin kohteisiin – seuraavaksi suunnittelen retkeä Päijänteen kansallispuistoon, jossa vesireitit ja telttailualueet odottavat.

Kun kaipaan tuntureiden, vanhojen metsien ja erämaisten jokien maisemia Lapissa Inarin, Savukosken ja Sodankylän alueella, tutustun seuraavaksi kohteeseen Urho Kekkosen kansallispuisto, jossa lyhyet luontopolut sopivat minulle päiväretkeen.