Pyhä-Luoston kansallispuisto: reitit, laavut ja pysäköinti

Missä Pyhä-Luoston kansallispuisto on?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Pyhä-Luoston kansallispuisto on Lapissa Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sodankylän alueella. Pinta-ala on 144 km², ja puisto on muodostettu vuonna 2005 laajentamalla vuonna 1938 perustettua Pyhätunturin kansallispuistoa.

Minulle paikan hahmottaa parhaiten 35 kilometriä pitkä tunturijono. Se on jäänne maailman vanhimpiin kuuluvasta vuoristosta, ja korkeimmat huiput ovat 540 metriin kohoava Noitatunturi ja 514 metriin kurottava Ukko-Luosto.

Vertailen mielelläni Lapin kohteita keskenään, sillä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa tunturimaisema on avarampi, kun täällä kurut ja ikimetsät ovat lähellä. Kaikki kansallispuistot vaativat silti saman valmistautumisen.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Mitkä reitit sopivat päiväretkeen?

Puistossa on laaja polkuverkosto, jossa on pääosin helppokulkuisia, mutta myös haastavampia patikointireittejä lyhyille ja pidemmille päiväretkille. Suuri osa poluista on sorastettu helppokulkuisiksi, ja suoalueilla kuljetaan pitkospuita pitkin.

Lyhyeksi käynniksi valitsen Rykimäkeron esteettömän reitin, joka on 1,3 km. Hieman pidempiä vaihtoehtoja ovat Ukko-Luoston huippu 6,7 km, Tunturiaavan luontopolku 8,7 km ja Karhunjuomalammen reitti 9,1 km.

Koko päivän retkiksi sopivat Rykimäkurun reitti 11,6 km, Noitatunturin valloitus 12,5 km, Luosto-Yli-Luosto reitti 12,6 km ja Luoston vaellusluontopolku 15,7 km. Taukopaikkoja on tiheässä: laavuja, kotia, keittokatoksia ja päivätupia.

Erityisen mieleen minulle jäi Isokurun kota ja Isokuru, sillä 220 metriä syvä Isokuru on puiston tunnetuin kuru. Pikkukurukin ulottuu 130 metrin syvyyteen.

Mikä on Pyhä-Luosto vaellusreitti?

Kansallispuiston halki kulkee Pyhä-Luosto vaellusreitti, jonka pituus on 47,6 km. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan vaellusreitti on kuljettavissa kesällä ja syksyllä, ja puiston esittelyssä vaellusreitin pituudeksi mainitaan 30–45 km.

Minä ajattelen sitä pienen vaelluksen kohteena, joka soveltuu myös aloittelijoille. Reittivihkooni kirjaan aina matkan, ajan, sään ja yöpymispaikan, ja täällä se rytmittyisi luontevasti tupien ja taukopaikkojen mukaan.

Talvella osalla reitistä kulkee hiihtolatuja, ja laduilla saa liikkua vain hiihtäen. Puistossa ja lähialueella on yhteensä 150 kilometriä huollettuja maastohiihtolatuja perinteiselle ja luistelutyylille.

Talvikäyntiä varten katson erikseen talvireitit, kuten Luosto-Rykimäkero luontoladun 4,1 km, Lampivaaran talvipyöräilyreitin 8,2 km ja Tunturiaavan talvipyöräilyreitin 10,4 km. Kesäreiteillä ei ole talvikunnossapitoa. Pakkauslistat retkelle auttavat minua vaihtamaan varustuksen vuodenajan mukaan.

Missä voi yöpyä ja mitä sääntöjä noudatan?

Yöpymiseen on vuokratupia ja autiotupia. Lisäksi maastossa on laavuja, kotia, keittokatoksia ja päivätupia, joiden lähellä lepohetki on helppo pitää. Lyhytkestoinen leiriytyminen on sallittua rajoitusvyöhykkeitä lukuun ottamatta, ja leiriytymisen suositellaan tapahtuvan merkittyjen tulentekopaikkojen ja tupien välittömässä läheisyydessä.

Tulenteko on sallittu vain huolletuilla, karttaan ja maastoon merkityillä tulentekopaikoilla, ja paikalle tuotua puuta käyttäen. Tarkistan aina ennen tulentekoa, onko alueelle annettu maastopalovaroitus. Puistossa ei ole jäteastioita, joten tuon roskapussin ja vien roskat mennessäni.

Liikkumisessa huomioin rajoitukset. Isokurun rajoitusvyöhykkeellä liikkuminen on sallittu ainoastaan merkittyä kesäreittiä pitkin, eikä Isokuruun mene talvireittiä lumivyöryvaaran takia. Peurakeron rajoitusvyöhykkeellä liikkuminen on kielletty 15.2.–31.5.

Kuljen Kuuran kanssa niin, että koira on aina kytkettynä, ja siivoan jätökset poluista sivummalle. Pyöräily on sulan maan aikaan sallittu kaikilla maastoon merkityillä ulkoilureiteillä, lukuun ottamatta Isokurun, Isokurunkankaan ja Noitatunturin reittejä.

Mikä luonnossa on erityistä?

Maisemaa hallitsevat Keski-Lapin komeimmat tunturit ja kurut, joita ympäröivät aapasuot ja aarniometsät. Tunturien alarinteitä peittää Pyhätunturilta Luostolle asti ulottuva sankka ikimetsä, jossa valtapuuston ikä on yleisesti yli 250 vuotta.

Minua pysäyttävät kvartsiittilohkareiden pinnalla näkyvät muinaisen meren aaltojen kivettyneet jäljet. Niitä on esimerkiksi Isokurussa ja Noitatunturissa. Puuraja kulkee noin 320–400 metriä merenpinnan yläpuolella.

Suot ovat pääosin laajoja aapoja, joissa yhdistyy useita suotyyppejä. Tunnuslaji kuukkeli viihtyy vanhoissa metsissä, ja se on tuttu näky taukopaikkojen lähettyvillä. Alueelta on löytynyt 80 kääpälajia ja Luostolta on tavattu 128 lintulajia.

Kun kaipaan erämaisempaa jatkoa, katson Lemmenjoen kansallispuistoa, mutta päiväretkelle palaan tänne yhä uudelleen.