Lakka marja eli hilla: missä kasvaa, milloin kypsyy ja mistä tunnistaa

Mikä lakka on ja mistä sen tunnistaa?

Lakka, hilla ja muurain ovat saman marjan alueellisia nimiä. Marttojen mukaan Pohjois-Suomessa marja on hilla, Itä-Suomessa lakka ja Länsi- ja Etelä-Suomessa muurain. Minulle nimi lakka on luontevin, sillä kasvoin Itä-Suomessa.

Tunnistan lakan matalahkoista ja poimulehtisistä versoista. Kukka muodostuu viidestä valkoisesta terälehdestä, ja kukinta on touko–kesäkuussa.

Seuraan marjan värimuutoksia kasvun aikana. Aluksi marja on vihertävän keltainen, sitten punainen ja kypsänä keltainen. Kypsä marja irtoaa kannastaan helposti, ja sitä minä etsin suolle. En ole vielä käynyt lakkasuolla, joten opettelen tunnistamista rauhassa ennen retkeä.

Marjojen vertailu auttaa minua. Kotona vertaan muistiinpanoissani lakkaa esimerkiksi mustikkaan ja juolukkaan, joiden kasvupaikat ja poiminta-ajat olen oppinut paremmin. Myös marjat ja sienet -sivuni kokoaa yhteen omat suunnitelmani eri lajien kaudelle.

Missä lakka kasvaa?

Lakka kasvaa koko Suomessa, mutta runsaimmat marjasadot saadaan Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan marjat kasvavat sekä avosoilla että puustoisilla soilla.

Minä suuntaisin katseeni erityisesti luonnontilaisille soille, sillä lakka viihtyy niillä. Sitä esiintyy myös uusien metsäojien ja soita halkovien metsäteiden reunoilla. Pohjois-Suomen ojittamattomat suoalueet tuottavat suurimman sadon.

Karttaa katsoessani minua kiinnostavat avoimet alat ja toisaalta puustoiset reunat. Haluan nähdä itse, miten kasvupaikka vaihtuu suon eri osissa. Suunnitelmissani pohjoinen suo houkuttaa, koska sato on siellä parhaimmillaan.

Milloin lakan poimintakausi on?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan lakan poimintakausi alkaa heinäkuun puolessa välissä ja jatkuu elokuun alkupuoliskolle. Marttojen mukaan poiminta alkaa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja Pohjois-Suomessa elokuun alussa.

Minä ajoittaisin oman retkeni sen mukaan, kumpaan päähän Suomea lähtisin. Etelässä lähtisin liikkeelle heti kauden alussa, pohjoisessa vasta elokuun puolella. Kukinta touko–kesäkuussa kertoo, että kevään etenemistä kannattaa seurata.

Sadon vaihtelu tekee suunnittelusta jännittävää. Lakan sato vaihtelee paljon vuosittain ja alueittain. Halla vie arat kukat ja kolea sade vähentää pölyttäjiä, joten joka kesä tilanne on uusi.

Pidän sienistäkin, ja syksyn suunnitelmissa kantarelli jatkaa kautta, kun lakkakausi on ohi. Näin marja- ja sienikausi muodostavat minulle yhden pitkän jatkumon kesästä syksyyn.

Miten löydän lakkoja hallakesän jälkeen?

Hallan vaikutus on konkreettinen neuvo, jonka olen painanut mieleeni. Jos halla on käynyt avosoilla, lakkoja kannattaa etsiä puustoisilta soilta, rinnesoilta tai korkeammalla sijaitsevilta soilta. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan juuri nämä paikat voivat säästyä, kun avosuo paleltuu.

Minä kiertäisin siis ensin avoimen suon reunan ja siirtyisin sitten puustoiseen osaan. Rinnesuo ja ylempänä oleva suo olisivat seuraavat kohdat kartalla. En ryntäisi suoraan keskelle, vaan lukisin maastoa rauhassa.

Vuodesta toiseen vaihteleva sato on hyväksyttävä. Yhtenä kesänä suo voi olla keltainen marjoista, toisena lähes tyhjä. Siksi suunnittelen retken myös ulkoiluna, en vain saaliin takia.

Poiminnassa minua ohjaa kypsän marjan helppo irtoaminen. Keskeneräisiä punaisia marjoja en keräisi, vaan antaisin niiden kypsyä keltaisiksi. Myös haaparousku muistuttaa minua siitä, että jokaisella lajilla on oma aikansa ja paikkansa luonnossa.

Marjojen jälkeen mieleni siirtyy sieniin, ja mustatorvisienen ulkonäkö, kasvupaikat ja satokausi kiinnostavat minua, sillä laji muistuttaa mustaa ja syvää torvea.