Laavut ja kodat: taukopaikan valinta, yöpyminen ja tulenteko

Millainen suoja laavu on?

Laavussa minua viehättää sen avoimuus. Katto on pään päällä, mutta maisema ei jää oven taakse. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelu kuvaa kiinteän laavun yleensä puusta rakennetuksi suojaksi, jossa on tiivis, sateelta suojaava katto ja tasainen puulattia. Yksi sivu jää avoimeksi. Se on minulle laavun olennainen piirre: tauolla olen yhä ulkona, vaikka istun katon alla.

Kiinteitä laavuja on retkeilyalueilla, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varsilla. Myös monilla kunnilla ja yhdistyksillä on laavuja, joita retkeilijät saavat käyttää. Laavua etsiessäni en siis rajaa ajatusta vain kansallispuistoon. Minulle se voi olla yhtä hyvin retken varsinainen päämäärä kuin matkan varrelle osuva ruokailupaikka. Valinta riippuu siitä, haluanko ennen kaikkea kävellä vai viettää aikaa tauolla.

Laavu voi tarkoittaa myös kankaasta tehtyä majoitetta. Pidän nämä vaihtoehdot erillään jo suunnittelussa: reitin varren kiinteä suoja ja mukana kulkeva kangaslaavu ovat eri lähtökohtia retkelle. Tällä koontisivulla oma kiinnostukseni painottuu kiinteisiin laavuihin. Niissä minulle tärkeintä on mahdollisuus pysähtyä ja antaa tauolle oma paikkansa päivän kulussa, ilman että jokaisen retken tarvitsee ulottua yöpymiseen asti.

Kaikki sivut: Laavu

1. Autiotupa✎
2. Katajajärven laavu
3. Isokurun kota ja Isokuru✎Kemijärvi, Pelkosenniemi ja Sodankylä
4. Kintulammin laavut (Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualue)
5. Kota ja tulistelukota✎
6. Lapinsaaren laavu0,5 km
7. Runtelin laavu4 km
8. Viitastenperän laavu
9. Vähä Kausjärven laavu

Miten valitsen laavun retken kohteeksi?

Aloitan valinnan retken tarkoituksesta, en laavun nimestä. Jos kaipaan kävelypäivää, etsin reitin, jonka osaksi laavutauko asettuu luontevasti. Jos taas haluan rauhassa syödä eväät ja istua hetken, laavu saa olla koko retken päämäärä. Kummassakaan tavassa ei ole minulle mitään vajaata: taukoretki ja kulkemiseen painottuva päivä vastaavat vain eri toiveisiin.

Kohteen reittitiedot löytyvät Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelusta. Vertaan suunnitelmaa siihen, millaisen päivän itse haluan viettää. Mietin, kuinka suuri merkitys kävelyllä on ja kuinka paljon haluan jättää tilaa pysähtymiselle. En valitse laavua vain siksi, että sen nimi tulee vastaan. Haluan ymmärtää, miksi juuri se sopisi suunnittelemani retken osaksi ja mitä odotan siellä vietettävältä tauolta.

Tarkempia kohteita voi lähteä tutkimaan esimerkiksi Kämmenlammen laavun ja Lapinsaaren laavun sivuilta. Itse avaisin kohdesivun juuri siinä vaiheessa, kun yleinen ajatus laavuretkestä alkaa muuttua suunnitelmaksi. Nimi auttaa löytämään kohteen, mutta oman valintani teen reitin ja tauon kokonaisuudesta. Minulle sopiva laavu ei ole irrallinen nähtävyys, vaan paikka, johon päivän kulkeminen ja pysähtyminen sopivat yhteen.

Mitä laavun palveluista kannattaa tarkistaa?

Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelun mukaan laavun yhteydessä on usein tulentekopaikka polttopuineen. Usein siellä on myös käymälä sekä joki- tai järvivettä saatavilla. Minulle tärkeä sana on usein: teen kohdevalinnan sen omien palvelutietojen perusteella. Erotan mielessäni itse suojan ja sen ympärillä olevat palvelut, jotta tiedän, mitä olen retken tauolta hakemassa.

Ruokailupaikkana laavu kiinnostaa minua jo sellaisenaan. Kun suunnittelen evästaukoa, katto ja mahdollisuus pysähtyä ovat ajatuksen ydin. Tulentekopaikka on siitä erillinen asia. Metsähallituksen retkietiketin mukaan tulenteko on pääsääntöisesti sallittu vain huolletuilla ja merkityillä tulentekopaikoilla. Pidän tämän virallisen ohjeen erillään omista mieltymyksistäni: laavun tunnelma tai retken tarkoitus ei ole tulentekoa koskeva sääntö.

Palvelujen vertaaminen auttaa minua myös valitsemaan retken painotuksen. Jos mielessä on ennen kaikkea ruokailutauko, katson kohdetta siitä näkökulmasta. Jos suunnittelen yöpymistä, luen tiedot toisenlaisella tarkkuudella. En etsi jokaiselle retkelle samaa palvelukokonaisuutta. Haluan mieluummin valita paikan sen mukaan, mitä olen tällä kertaa tekemässä, kuin rakentaa jokaisen päivän saman laavukuvan ympärille. Silloin myös yksinkertainen tauko saa olla riittävä syy lähteä.

Voiko laavussa yöpyä?

Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelun mukaan kiinteät laavut soveltuvat myös yöpymiseen. Avoin sivu kuuluu niiden rakenteeseen, joten laavuyön ajatus on erilainen kuin suljetussa tuvassa nukkuminen. Kun harkitsen yöpymistä, käsittelen sitä omana suunnitelmanaan enkä pelkkänä pidennettynä evästaukona. Tarkistan kohteen yöpymistä koskevat säännöt kohdekohtaisesti ja mietin vasta sitten, sopiiko paikka haluamaani retkeen.

Vertailun vuoksi autiotupa ja tupien säännöt ovat oma aiheensa. Autiotupa on jaettava, lukitsematon levähdys- ja yöpymispaikka omatoimiretkeilijöille, eikä sitä voi varata. Metsähallituksen mukaan autiotuvassa aikaisemmin tullut tekee tilaa myöhemmin saapuvalle. Tämä on nimenomaan autiotupaa koskeva käytäntö. Omassa suunnittelussani pidän majoitetyypin ja sitä koskevat säännöt yhdessä, jotta valinta perustuu oikean paikan ohjeisiin.

Myös kodan käyttötarkoitus vaikuttaa valintaan. Metsähallituksen mukaan osa kiinteistä kodista on tarkoitettu pääosin päiväkäyttöön, kun taas esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuistossa on yöpymiseen tarkoitettuja puurakenteisia kotia. Minulle tämä on hyvä muistutus katsoa käyttötarkoitusta pelkän rakennelman nimen sijaan. Ensin päätän, etsinkö taukoa vai yöpymispaikkaa, ja sen jälkeen perehdyn juuri siihen kohteeseen. Näin retken tavoite pysyy suunnittelun lähtökohtana.

Miten yhteisellä laavulla ollaan?

Metsähallituksen retkietiketin mukaan tulenteko- ja taukopaikat ovat yhteisiä, ja muille retkeilijöille tehdään tilaa. Minulle tämä on laavutauon perusajatus. Valitsen paikan omaa retkeäni varten, mutta taukopaikka ei muutu sen vuoksi omakseni. Haluan pitää mielessäni myös sen, että joku toinen on voinut tulla paikalle aivan erilaista päivää viettämään kuin minä.

Metsähallitus kehottaa ottamaan huomioon muut leiriytyjät ja yöpyjät: he voivat olla väsyneitä ja haluta nauttia luonnon rauhasta. Pidän tästä ohjeesta, koska se kohdistaa huomion toisten tarpeisiin ilman oletusta yhteisestä retkitavasta. Oma iloinen evästaukoni ja toisen toive levosta voivat osua samaan paikkaan. Minulle hyvä laavukäynti tarkoittaa myös sitä, että yhteinen tila tuntuu yhteiseltä.

En valitse laavua sillä ajatuksella, että saisin koko taukopaikan vain omaan käyttööni. Sen sijaan mietin jo suunnitteluvaiheessa, millaista taukoa itse kaipaan. Jos tavoittelen luonnon rauhaa, se näkyy myös siinä, millaisen oman osuuden haluan tuoda yhteiseen paikkaan. Laavu ei ole minulle pelkkä katto ja lattia, vaan pysähdyspaikka, jossa oma retki kohtaa muiden retket. Juuri siksi yhteisyyttä koskeva ohje kuuluu olennaisesti myös kohteen valintaan.

Mistä aloitan oman laavuretken suunnittelun?

Kun palaan laavuretken ajatukseen, muotoilen sen itselleni mahdollisimman yksinkertaisesti: haluanko kävellä laavulle, pitää tauon reitin varrella vai suunnitella yöpymisen? Tämä kysymys auttaa minua enemmän kuin pitkä kohdelista. Vasta sen jälkeen alan verrata vaihtoehtoja. Näin yksittäinen palvelu tai kiinnostava nimi ei vie suunnitelmaa toiseen suuntaan kuin alun perin toivoin.

Kohdesivua lukiessani yhdistän reitin ja taukopaikan samaan suunnitelmaan. Mietin, mikä saa minut valitsemaan juuri tämän kohteen ja onko laavu päivän keskipiste vai yksi pysähdys muiden joukossa. Minulle molemmat ovat hyviä tapoja retkeillä. Tärkeintä on, että osaan sanoa itselleni, mitä lähden tekemään. Silloin vaihtoehtojen vertailu pysyy konkreettisena eikä muutu pelkäksi nimien keräämiseksi.

Laavu on minulle usein hyvä lähtökohta retkiajatukselle juuri siksi, että sen käyttötapa voi vaihdella. Sama yleinen majoitetyyppi sopii Metsähallituksen kuvauksen mukaan taukoon, ruokailuun ja yöpymiseen, mutta oma suunnitelmani tarvitsee näistä selkeän painotuksen. Valitsen ensin retken tarkoituksen, luen sitten kohteen tiedot ja sovitan reitin sen ympärille. Näin tauolle jää oma merkityksensä: se ei ole vain kohta, jonka ohitan matkalla seuraavaan paikkaan.