Isojärven kansallispuisto: reitit, yöpyminen ja pysäköinti

Missä Isojärven kansallispuisto sijaitsee?

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Kuhmoisissa Pirkanmaalla, Kuhmoinen–Länkipohja-tien itäpuolella. Tampereelta ja Jyväskylästä matkaa on 90 kilometriä, Lahdesta 100 kilometriä. Puisto on perustettu suojelemaan Päijänteen länsipuoliselle seudulle ominaista metsäistä vuorimaata sekä rantojen luonnontilaisuutta.

Minulle Isojärvessä olennaista on metsämaiseman vaihtelevuus: kallioilta laskeudutaan rotkolaaksoihin, ja pienet järvet ja lammet katkaisevat metsää. Puisto ei ole pelkkä nimensä mukaisen järven rantakohde. Isojärven vedet eivät kuulu kansallispuistoon, vaikka järven jylhät rannat ovat osa puiston maisemaa.

Vuonna 1982 perustetun puiston pinta-ala on 22 neliökilometriä. Luonnon rinnalla täällä näkyy metsätyön historia: vanhat savottakämpät ja käsin tasoitettu polkupyörätie kertovat metsien aiemmasta käytöstä. Muita retkikohteita voi selata kansallispuistojen koonnista, mutta Isojärven suunnittelussa aloittaisin korkeuseroista ja sopivan reitin valinnasta.

Reitit taulukkona

Pituudet: Metsähallituksen Luontoon.fi, tarkistettu 12.11.2026. Tarkista ajantasaiset reittitiedot ja poikkeukset ennen lähtöä.

Miten Isojärvelle pääsee ja missä voi pysäköidä?

Autolla saapuessa keskeinen tie on Kuhmoinen–Länkipohja-tie, numero 3284. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan kansallispuiston metsäautotiet on suljettu puomein. Lähtöpaikka kannattaa siis valita pysäköintialueista eikä puiston sisäisiltä metsäautoteiltä.

Heretyn pysäköintialueen osoite on Kylämäntie 1335, Kuhmoinen. Alueella on tilaa noin 60 autolle, ja se on käytössä myös talvisin. Kansallispuiston opasteet ohjaavat sinne pohjoisesta Länkipohjasta tieltä 9 ja etelästä Kuhmoisista tieltä 24. Merkitty esteetön pysäköintipaikka sijaitsee Heretyn kämpän puoleisessa päässä.

• Kaatvuori: Huhtalantie, Kuhmoinen. Tilaa noin 25 autolle. Alueelle kuljetaan Huhtalantien kautta, eikä tietä aurata talvisin. Pysäköintialue on merkitty esteettömäksi.
• Huhtala: Huhtalantie, Kuhmoinen. Tilaa noin 10 autolle. Huhtalantietä ei aurata talvisin.
• Nokipohja: Nokiniementie 48, Kuhmoinen. Tilaa noin 15 autolle. Tietä ei aurata talvisin.

Valitsisin lähtöpaikan sen mukaan, mitä reittiä aion kulkea. Kaatvuoren pysäköintialueelta alkaa Majavapolku. Heretystä puolestaan lähtee yhteys Kannuslahden tulentekopaikalle. Talvista retkeä suunnitellessani huomioisin erityisesti sen, että Heretyn pysäköintialue on talvikäytössä, kun taas muiden mainittujen alueiden teitä ei aurata.

Mitkä reitit sopivat päiväretkeen ja pidemmälle vaellukselle?

Isojärven polkuja valitessani katson pituuden lisäksi maaston kuvausta. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelun mukaan reitit ovat melko vaativia korkeuserojen ja kivisyyden vuoksi. Lyhyt kilometrimäärä ei siis yksin kuvaa sitä, millainen kävely on edessä. Helppokulkuiseksi kuvattu Majavapolku erottuu tässä joukosta.

• Majavapolku, 3,7 km: lähtö Kaatvuoren pysäköintialueelta. Tämä olisi valintani lyhyelle päiväretkelle.
• Hevosenlenkki, 6,2 km: päiväretken vaihtoehto silloin, kun haluan Majavapolkua pidemmän kierroksen.
• Savottapolku, 10,6 km: pidempi vaihtoehto päiväretkeä suunnittelevalle.
• Jätkän Polku, 11,1 km: reittiluettelon pisin yksittäinen nimetty kierros.
• Kannuslahti, vaativa esteetön reitti, 1,3 km: vaihtoehto, jonka vaativuusluokitus on olennainen osa reitin valintaa.

Heretystä Kannuslahden tulentekopaikalle kulkeva 500 metrin osuus soveltuu Metsähallituksen mukaan myös avustajan kanssa pyörätuolilla liikkuville. Tämä osuus ja koko Kannuslahden vaativa esteetön reitti on hyvä erottaa toisistaan: niiden ilmoitetut pituudet eivät tarkoita samaa reittikokonaisuutta.

Pidemmälle retkelle voi yhdistää kaksi pisintä ympyräreittiä koko puiston kiertäväksi 20 kilometrin reitiksi. Minä suunnittelisin sen yöpymisretkenä, jolloin myös leiripaikka olisi osa reittivalintaa.

Päiväretken ja yöpymisretken ero ei täällä ole vain kävelymatkassa. Lyhyellä kierroksella valitsisin yhden reitin ja sille sopivan lähtöpisteen. Puiston kiertävällä retkellä sovittaisin reitin sallittuihin yöpymispaikkoihin ja huomioisin myös liikkumisrajoitukset.

Missä Isojärven kansallispuistossa voi yöpyä?

Isojärvellä voi yöpyä laavuissa, telttailualueilla ja vuokratuvissa. Metsähallituksen yöpymiskuvauksessa mainitaan myös huoneita. Telttaretkeä suunnitellessani lähtisin siitä, että yöpaikka valitaan sallituista paikoista eikä vapaasti sopivalta näyttävästä metsänreunasta.

Puiston järjestyssäännön mukaan tilapäinen leiriytyminen on sallittu telttailualueilla sekä laavuissa, tulentekopaikoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä. Tämä rajaus koskee myös pidempää, puiston kiertävää retkeä. Reitin voi yhdistää 20 kilometrin kokonaisuudeksi, mutta yöpaikan sijoittumista ei ratkaista pelkän päivämatkan perusteella.

Minä päättäisin ensin, haluanko telttailla vai käyttää tupaa, ja sovittaisin reittisuunnitelman sen ympärille. Laavut ja telttailualueet ovat eri vaihtoehtoja kuin vuokratuvat, joten en käsittelisi niitä suunnitelmassa keskenään samanlaisina. Myös lähtöpaikka ja paluu pysäköintialueelle kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Yöpymisretken valmistelussa käyttäisin apuna retken pakkauslistoja. Isojärven kohdalla pitäisin suunnitelmassa erillään kuljettavan reitin, sallitun leiripaikan ja tulentekopaikan: leiriytymisen salliminen ei tarkoita vapaata oikeutta tehdä tulta.

Mitä sääntöjä tulenteosta, koirista ja liikkumisesta on?

Isojärvi on luonnonsuojelualue, eivätkä jokamiehenoikeudet ole kansallispuistossa sellaisinaan voimassa. Metsähallituksen ohjeiden mukaan lemmikit on pidettävä aina kytkettyinä. Marjojen ja hyötysienten poimiminen on sallittua, mutta muiden kasvien tai niiden osien ottaminen ja vahingoittaminen on kiellettyä. Myös villiyrttien kerääminen on kielletty.

Metsähallitus ohjeistaa tekemään tulet vain huolletuilla, karttaan ja maastoon merkityillä tulentekopaikoilla. Polttaa saa ainoastaan tarkoitukseen varattua, paikalle tuotua puuta. Metsähallitus neuvoo tarkistamaan voimassa olevan maastopalovaroituksen ennen tulentekoa; vastuu on aina tulen sytyttäjällä.

Maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kielletty. Metsähallituksen mukaan poikkeuksena on Kannuslahden keittokatoksen hormillinen tulisija, jossa tulta voi pitää erityistä varovaisuutta noudattaen. Retkikeittimen käyttö on sallittu siellä, missä liikkuminenkin, mutta risukeitintä ei saa käyttää maastopalovaroituksen aikana.

Liikkumisessa on aluekohtaisia rajoituksia. Lortikanvuoren ja Latokuusikon rajoitusosilla polkujen ulkopuolella liikkuminen on lumettomana aikana kielletty. Isojärven Kaatselän saarissa maihinnousu ja liikkuminen on kielletty 1.5.–31.7. Maastopyöräily on sallittu vain siihen osoitetulla reitillä ja teillä.

Maastossa ei ole sekajäteastioita. Metsähallitus ohjeistaa viemään pois sen, minkä tuo mukanaan. Tulentekopaikkojen yhteydessä ja Huhtalan pysäköintialueella on kuivakäymälä. Heretyn umpisäiliökäymälään ei saa laittaa ruoantähteitä; Heretyn kierrätyspiste sijaitsee tallin takana. Näiden käymälöiden ero on hyvä pitää mielessä, sillä niiden käyttöohjeet eivät ole samat.

Mikä Isojärven luonnossa on erityistä?

Isojärven maiseman tunnistaa suurista korkeuseroista sekä syvistä rotkolaaksoista eli hoiloista. Jyrkkäpiirteisen maiseman taustalla ovat kallioperän murroslaaksot, ja viimeisin jääkausi silotteli kallioita sekä siirteli suuria lohkareita. Kansallispuiston korkein kohta on Vahtervuori, joka kohoaa 219 metriin merenpinnasta ja noin 100 metriä Isojärven pinnan yläpuolelle.

Minua kiinnostaa erityisesti se, miten erilaisia metsiä samaan puistoon mahtuu. Rehevien purojen varsilla kasvaa sanikkaisia, kuten korpi-imarretta ja hiirenporrasta. Kallionlailla taas vallitsevat valoisat männiköt ja jäkälät. Metsähallitus kehottaa pysymään poluilla, sillä jäkälät ovat erityisen arkoja tallaamiselle.

Puiston tunnuseläin on amerikanmajava. Sen jälkiä on lähes kaikilla pienillä järvillä ja lammilla. Padot nostavat vedenpintaa, ja tulvavesi voi jättää metsiköitä pystyyn kuolleiksi. Majavan muokkaamista ympäristöistä hyötyvät muun muassa kolopesijät, vesilintupoikueet ja hyönteiset. Patikointireittejäkin on jouduttu linjaamaan uudelleen tulvaveden vuoksi.

Metsien historia näkyy siinä, että valtaosa niistä oli talouskäytössä lähes kansallispuiston perustamiseen saakka. Entiset talousmetsät muuttuvat vähitellen luonnontilaisemmiksi ennallistamisen ja majavan tuottaman lahopuun myötä. Latokuusikon vanhojen kuusten kaatuessa lehtipuut saavat tilaa, kunnes kuuset aikanaan varjostavat niitä jälleen. Tällaista hidasta muutosta haluan Isojärvellä katsoa yhtä tarkasti kuin suuria maisemia.

Jos Isojärven metsät innostavat tutkimaan lisää karuja korpimetsiä, kannattaa lukea myös Hiidenportin kansallispuiston reiteistä ja yöpymisestä kertova kirjoitukseni.

Haluan vastapainoksi Isojärven metsille tutustua Lapissa Kemin ja Tornion ulkosaaristossa sijaitsevaan kohteeseen, jonne pääsee vain veneellä, talvella hiihtäen, joten tutkin Perämeren kansallispuiston reittejä, yöpymistä ja veneellä saapumista. Selkä-Sarven kesäretkeilyreitti ja Pensaskarin luontopolku kiinnostavat päiväretkikohteina, ja Selkä-Sarvessa on mahdollista yöpyä.

Haluan vielä kokea tunturimaiseman rinnesoiden ja taigametsien keskellä Posiolla Lapissa, joten suunnittelen tutustuvani Riisitunturin kansallispuiston reitteihin, laavuihin ja pysäköintiin.