Jokamiehenoikeudet: mitä saat tehdä ja missä kulkevat rajat

Missä jokamiehenoikeudella saa liikkua?

Jokamiehenoikeudet ovat nykyiseltä nimeltään jokaisenoikeudet. Ympäristöministeriön mukaan ne kuuluvat jokaiselle Suomessa oleskelevalle riippumatta siitä, kuka alueen omistaa tai kuka sitä hallitsee. Minulle retken suunnittelu alkaa siitä, mitä haluan luonnossa tehdä: kävellä, hiihtää, poimia marjoja vai jäädä yöksi. Sen jälkeen katson, millaiselle alueelle olen menossa.

Jalan, hiihtäen ja pyöräillen saa liikkua esimerkiksi metsissä, luonnonniityillä ja soilla. Ratsastaminenkin kuuluu oikeuksiin, kun maasto ei vahingoitu. Valtioneuvoston mukaan lumikengillä saa kulkea siellä, missä liikkuminen muutenkin on sallittua. Oikeus liikkua ei siis koske vain kävelyä, mutta alueen käyttötarkoitus ja mahdolliset rajoitukset vaikuttavat kulkemiseen.

• Pihamailla ja istutuksilla ei saa kulkea.
• Viljelyksessä olevat pellot ja muut erityiseen käyttöön otetut alueet eivät kuulu vapaaseen kulkemiseen.
• Maanomistajan maankäyttöä ei saa haitata.
• Moottoriajoneuvolla ajaminen maastossa ei kuulu jokaisenoikeuksiin.

Kun valitsen reittiä, en ajattele maanomistajan luvan puuttumista esteenä tavalliselle metsäkävelylle. Katson sen sijaan, että suunnittelemani kulku sopii alueen sääntöihin eikä johda pihamaalle tai viljelykselle. Eri lait antavat, ohjaavat ja rajoittavat jokaisenoikeuksia. Ilman lupaa liikkuminen ja muiden ihmisten huomioon ottaminen kuuluvat samaan kokonaisuuteen: oikeuksien käytöstä ei saa syntyä haittaa tai häiriötä.

Kaikki sivut: Jokamiehenoikeudet

1. Telttailu Suomessa✎
2. Tulenteko ja maastopalovaroitus✎
3. Onkiminen ja pilkkiminen jokamiehenoikeudella
4. Kansallispuistojen säännöt✎
5. Roskaton retkeily✎

Mitä luonnosta saa poimia ja ottaa mukaan?

Luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja saa poimia jokaisenoikeudella. Maanomistajan lupaa ei tarvita, mutta poimimisoikeus ei anna lupaa mennä pihamaalle, istutuksille tai viljelyksessä olevalle pellolle. Ympäristöministeriö on tiivistänyt asian mustikoiden osalta selkeästi: luonnossa niistä voi nauttia vapaasti, kunhan ei mene pihapiireille.

Marja- tai sieniretkelle valitsen kohteen poimimisen ehdoilla. Tarkistan ensin, onko kyse tavallisesta metsäalueesta vai suojelualueesta. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelun mukaan marjastus ja sienestys on sallittua suurimmassa osassa alueita, mutta joillakin suojelualueilla voi olla rajoituksia.

Poimiminen ei myöskään tarkoita, että luonnosta saisi ottaa mitä tahansa. Sammalta, jäkälää tai maa-ainesta ei saa ottaa. Kasvavia puita ei saa kaataa tai vahingoittaa, eikä kuivunutta tai kaatunutta puuta saa kerätä mukaan. Erottelen siis syötävien luonnonantimien poimimisen ja muun luonnonmateriaalin ottamisen toisistaan.

Kansallispuistoissa marjastus ja sienestys ovat sallittuja, mutta kasveja ei saa poimia. Tämä ero on minulle olennainen kohdetta valitessa: marjojen poimiminen ja kasvien kerääminen eivät ole sama asia. Soidensuojelualueilla marjastus, sienestys ja kasvien kerääminen ovat Metsähallituksen mukaan yleensä vapaita. Suojelualueen tyyppi vaikuttaa siis siihen, millaisia poimimista koskevia sääntöjä retkellä noudatetaan.

Saako toisen maalla telttailla tai tehdä nuotion?

Jokaisenoikeudella saa oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueella, jolla liikkuminenkin on sallittua. Yöpyminen ei kuitenkaan saa häiritä kotirauhaa esimerkiksi liian lähelle asumuksia leiriytymällä tai meluamalla. Minulle yöretken paikan valinta on siksi eri asia kuin pelkän kulkureitin valitseminen: mietin erikseen, minne voin jäädä ja millaiset säännöt yöpymistä koskevat.

Yleisen yöpymisoikeuden ja suojelualueiden käytäntöjen eroa käsittelen tarkemmin sivulla Telttailu Suomessa. Kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla. En siis valitse kansallispuiston yöpaikkaa pelkästään sen perusteella, että samassa kohdassa saa kulkea jalan.

Nuotio ei sisälly yöpymisoikeuteen. Ympäristöministeriön mukaan avotulta ei saa tehdä toisen maalle jokaisenoikeudella. Myöskään maassa oleva kuivunut tai kaatunut puu ei ole vapaasti otettavaa polttopuuta. Pidän nämä asiat erillään: lupa oleskella paikassa ei itsessään anna oikeutta tulentekoon tai puun ottamiseen.

Metsähallituksen ohjeen mukaan kansallispuistossa tulenteko on sallittu osoitetuilla paikoilla, jos maastopalovaroitusta ei ole voimassa. Sivulla Tulenteko ja maastopalovaroitus käsittelen tätä erikseen. Kun suunnittelen yöretkeä, tarkistan sekä leiriytymistä että tulentekoa koskevat kohdeohjeet.

Miten valitsen reitin kansallispuistossa?

Kansallispuistoon lähtiessäni noudatan yleisten jokaisenoikeuksien sijaan kohteen omia ohjeita. Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelu muistuttaa, etteivät jokaisenoikeudet ole kansallispuistoissa sellaisenaan voimassa. Kohteen Ohjeet ja säännöt -sivulla kerrotaan, mitä alueella saa tehdä.

Kansallispuistoissa saa yleensä liikkua vapaasti rajoitusosia lukuun ottamatta. Metsähallituksen mukaan merkityillä reiteillä kulkeminen vähentää luonnon kulumista. Valitsen mielelläni merkityn reitin, kun haluan rakentaa retken selkeän kulkulinjan ympärille. Merkityn reitin valitseminen ei kuitenkaan korvaa alueen rajoitusten tarkistamista: monilla retkeilyalueilla on liikkumisrajoituksia esimerkiksi lintujen pesimäkautena.

Myös kulkutapa vaikuttaa reittivalintaan. Ratsastus, pyöräily ja koiravaljakkoajelu ovat kansallispuistoissa yleensä sallittuja vain niihin osoitetuilla reiteillä. Jalan kuljettava reitti ei siis automaattisesti ole vaihtoehto kaikille liikkumismuodoille. Päätän ensin, miten aion liikkua, ja etsin sitten siihen sopivan reitin.

Sivulle Kansallispuistojen säännöt olen koonnut näitä eroja tarkemmin. Retken suunnittelussa pidän erillään liikkumisen, leiriytymisen ja luonnonantimien poimimisen: kuhunkin voi liittyä oma sääntönsä. Kansallispuiston sääntöjä ei myöskään pidä siirtää sellaisinaan luonnonpuistoon, jossa liikkuminen on Metsähallituksen mukaan sallittua vain sen luvalla.

Mitä muuta retkellä pitää huomioida?

Oikeus käyttää luontoa kulkee yhdessä sen kanssa, ettei ympäristöä saa roskata eikä lintuja, muita eläimiä tai niiden pesintää häiritä. Luontoa ei myöskään saa muokata esimerkiksi maata kaivamalla tai hyppyreitä ja kivikasoja tekemällä. Minulle retkikohteen valitseminen ei tarkoita paikan muokkaamista omaan käyttöön, vaan oman tekemisen sovittamista siihen, mikä alueella on sallittua.

Metsähallituksen roskattoman retkeilyn periaate on tuoda luonnosta pois kaikki, minkä sinne vei. Luontokohteissa ei yleensä ole kierrätysastioita eikä sekajätekeräystä. Käsittelen tätä käytäntöä tarkemmin sivulla Roskaton retkeily. Pois tuominen on osa retkeä riippumatta siitä, jääkö kohteeseen yöksi vai käykö siellä vain kävelemässä.

Koiran kanssa liikuttaessa myös paikan käyttötarkoitus vaikuttaa. Koiraa ei saa päästää yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle. Ympäristöministeriön mukaan koiraa ei saa pitää kytkemättömänä taajama-alueella, kuntopolulla tai toisen alueella eikä 1.3.–19.8. välisenä aikana. Kansallispuistoissa lemmikit pidetään kytkettyinä.

Vesillä liikkuminenkin kuuluu oikeuksiin: saa veneillä, uida ja kulkea jäällä. Myös onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittuja, mutta ne eivät tarkoita yleistä lupaa kaikkeen kalastukseen. Muuhun kalastukseen ja metsästykseen tarvitaan asianomaiset luvat. Sivulla Onkiminen ja pilkkiminen jokamiehenoikeudella rajaan tarkastelun näihin kalastusmuotoihin. Valitsen retken tekemiset ennen kohdetta, jotta voin tarkistaa juuri niitä koskevat säännöt.