Lumikenkäily: reitit, kausi ja ladulla kulun säännöt

Missä lumikenkäilen mieluiten?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Urho Kekkosen kansallispuistossa on erinomaiset mahdollisuudet lumikenkäilyyn merkityillä talvipoluilla ja umpihangessa. Minä viihdyn ajatuksessa, että voin valita kovettuneen polun tai astua sivuun umpihankeen, kunhan muistan, että umpihangessa kulkiessa tarvitaan suunnistustaitoa.

Saariselän–Kiilopään alueen ja Tankavaaran kesäretkeilyreiteillä voi lumikenkäillä. Luontoon.fi-sivun mukaan reiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta polku kovettuu talven mittaan. Minulle se tarkoittaa hidasta etenemistä ja usein pysähtymistä. Kun päivät pitenevät, talviretkeily tuntuu kevyemmältä, vaikka alla on sama pehmeä lumi.

Kolilla maastoon merkitty Huippujen lumikenkäilyreitti on 2 km pitkä. Se tarjoaa vaihtoehtoisen reitin Kolin kuuluisimpien maisemien ääreen, ja lyhyys sopii minulle hyvin silloin, kun haluan vain ulkoilla enkä tehdä pitkää päivää. Repoveden kansallispuistossa Tervajärven sisääntulosta alkaa 3,8 km pituinen lumikenkä- ja liukulumikenkäreitti.

Milloin lumikenkäilykausi alkaa?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan lumikenkäilykausi alkaa lumien tultua loka-marraskuussa ja päättyy huhti-toukokuussa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Minä seuraan lunta enemmän kuin kalenteria, ja lähden vasta kun lunta on kunnolla.

Luontoon.fi-sivun mukaan helmikuu pidentyvine päivineen on ihanteellista aikaa lumikenkäilylle. Olen samaa mieltä, sillä silloin valoa riittää ja hanki kantaa usein aamulla. Alkutalven hämärässä kaamos ja yötön yö muistuttavat minua siitä, miten paljon valon määrä vaikuttaa matkan pituuteen.

Syötteen kansallispuistossa osa kesäreiteistä on kuljettavissa talvella, mutta reittejä ei huolleta koneellisesti ja ne ovat lumisateiden jälkeen ummessa. Minä varaan tuoreen lumen jälkeen enemmän aikaa ja lyhennän matkaa. Lumikengillä pääsee Luontoon.fi-sivun mukaan sinne, minne kesällä ei maastonmuotojen tai vetisyyden vuoksi pääse, ja sen huomaan parhaiten soisilla kohdilla.

Miten valitsen reitin huoltamattomilla poluilla?

Syötteellä moottorikelkalla lanattu talvireittiverkosto soveltuu lumikenkäilyyn, esimerkiksi retkeen autiotuvalle. Minä pidän ajatuksesta, että määränpäänä on tupa, koska silloin tauko tulee luontevasti. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa lumikenkäreittejä ei huolleta, ja viralliset reitit on merkitty aurauskepein tai puutolpin, joissa on sininen heijastin.

Luontoon.fi-sivun mukaan Pallastunturien alueella on pääasiassa avotunturia, jossa ei ole merkittyjä lumikenkäreittejä. Minä en lähde siellä arvailemaan suuntaa. Lapin tuntureilla lumikengillä vaeltaminen on Luontoon.fi-sivun mukaan hankalaa pitkien välimatkojen vuoksi, joten minä mitoitan päivämatkat lyhyiksi.

Kun kuljen vesien lähellä, jäällä liikkuminen retkellä on asia, jonka jätän kokonaan pois suunnitelmasta, ellen kulje merkittyä reittiä. Syksyllä taas ruska-aika Lapissa houkuttelee palaamaan samoille poluille ilman lumikenkiä ja katsomaan maaston muodot sulana.

Mitä sääntöjä laduilla pitää muistaa?

Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan Urho Kekkosen kansallispuistossa lumikenkäily hiihtoladuilla on kiellettyä. Minä kuljen siksi talvipoluilla, kesäreittien pohjilla tai umpihangessa, enkä oikaise ladulle edes lyhyttä matkaa.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sääntö on tarkempi. Luontoon.fi-sivun mukaan Raattaman reiteillä lumikenkäilijät väistävät hiihtäjiä eivätkä tallo perinteisen hiihdon latua. Hetan alueen laduilla saa lumikenkäillä, paitsi valaistulla Hetan ladulla, jossa lumikenkäily on kielletty. Minä opettelen nämä paikkakohtaiset erot ennen lähtöä, koska ne eivät ole samat joka kylässä.

Minulle helpoin tapa on katsoa reitin lähtöpisteessä, onko alla latu vai talvipolku. Jos näen perinteisen ladun urat, siirryn sivuun. Näin hiihtäjät saavat pitää vauhtinsa ja minä saan kulkea rauhassa omalla urallani.

Mistä saan lumikengät käyttööni?

Kolilla lumikenkiä voi vuokrata alueen yrittäjiltä, jotka tarjoavat myös opastettuja lumikenkäilyretkiä. Minä olen turvautunut vuokravälineisiin silloin, kun oma pari on ollut huollossa, ja samalla olen saanut vinkin lähialueen lumitilanteesta.

Repovedellä Tervajärven sisääntulosta alkavalle 3,8 km pituiselle lumikenkä- ja liukulumikenkäreitille välineitä voi vuokrata. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan lumikenkiä, liukulumikenkiä ja muita varusteita voi tiedustella kansallispuiston yhteistyöyrittäjiltä.

Minä kysyn vuokrauksen yhteydessä aina siteiden säädön ja sauvojen pituuden. Lyhyellä Kolin 2 km:n reitilläkin huono side hiertää, ja pidemmällä Repoveden 3,8 km:n matkalla se pilaisi koko päivän. Siksi lähden liikkeelle vasta, kun kenkä istuu tukevasti.