Telttailu Suomessa: jokaisenoikeus, kansallispuistot ja leiripaikan valinta

Missä saan yöpyä teltassa jokaisenoikeudella?

Jokaisenoikeudella saan oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua. Ympäristöministeriön mukaan tämä koskee tilapäistä oleskelua, ja esimerkkinä mainitaan telttailu riittävän etäällä asumuksista. Minulle tämä on telttailun perusta: lyhyt yö matkan varrella, ei leiriä pihapiiriin eikä viljellylle pellolle.

Pihamailla, istutuksilla ja viljelyksessä olevilla pelloilla en saa kulkea, joten en tietenkään pystytä niille telttaakaan. Kotirauhaa ei saa häiritä leiriytymällä liian lähellä asumuksia, ja sama koskee meluamista. Kun mietin etäisyyttä taloihin, luotan maalaisjärkeen ja siihen, että teltta ei näy eikä kuulu pihaan.

Käytännössä tarkistan jokamiehenoikeudet ennen retkeä, vaikka ne ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Metsähallituksen Luontoon.fi-sivun mukaan luonnonsuojelualueilla leiriytymistä voidaan rajoittaa tai se voidaan kokonaan kieltää, ja rajoitukset löytyvät perustamispäätöksen rauhoitusmääräyksistä tai järjestyssäännöistä.

Milloin tarvitsen merkityn telttapaikan?

Kansallispuistoissa leiriytyminen on sallittu vain tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla. Luontoon.fi-sivun retkietiketin mukaan luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa, leiriytyminen on yleensä sallittu ainoastaan erikseen merkityillä telttapaikoilla. Minä toimin niin, että puistossa teltta pystytetään vain merkitylle paikalle, vaikka maasto näyttäisi tasaiselta ja houkuttelevalta.

Sama varovaisuus koskee muitakin suojelualueita. Joillakin pienemmillä suojelualueilla, esimerkiksi vanhojen metsien ja lehtojen suojelualueilla, leiriytyminen on kielletty. Soidensuojelualueilla voi sen sijaan yleensä liikkua ja leiriytyä vapaasti. Kohteen säännöt löytyvät sivulta kansallispuistojen säännöt ja Ohjeet ja säännöt -sivulta.

Luonnonpuistot ovat yleensä tiukempia kuin kansallispuistot, mutta poikkeuksiakin on. Kevon ja Sompion luonnonpuistoissa on muista luonnonpuistoista poiketen mahdollista leiriytyä osoitetuilla paikoilla. Minulle se tarkoittaa, että luonnonpuistoon en suunnittele telttayötä ilman, että merkitty paikka on tiedossa etukäteen.

Miten valitsen leiripaikan maastossa?

Kun telttailu on vapaata, valitsen paikan, jossa olen jo valmiiksi kulkukelpoisella alueella ja kaukana asumuksista. En leiriyty liian lähelle asumuksia, koska Luontoon.fi-sivun mukaan se häiritsee kotirauhaa. Pyrin pieneen ja siistiin leiriin: teltta tasaiselle alustalle, kulkuväylät vapaiksi ja ruoanlaitto niin, ettei siitä jää jälkiä maastoon.

Suurten kansallispuistojen syrjäosissa, erämaa-alueilla ja muilla valtion alueilla, joilla tilapäinen leiriytyminen on vapaata, säännöt antavat enemmän tilaa. Silti pidän kiinni samasta periaatteesta kuin merkityillä paikoilla: teltta kasaan aamulla ja paikka siihen kuntoon, ettei yöpymistä huomaa. Tarkistan silti aina ensin, onko alue todella vapaamman leiriytymisen aluetta.

Tulen käyttö on eri asia kuin telttapaikka. Vaikka telttailu olisi sallittua, tulen saa tehdä vain sallittuun tulipaikkaan, ja maastopalovaroituksen aikana avotuli on kielletty. Kerron tulipaikoista lisää sivulla tulenteko ja maastopalovaroitus, ja luen varoituksen voimassaolon ennen retkeä.

Mitä teen autiotuvan pihassa ja taukopaikalla?

Autiotupien ja taukopaikkojen lähellä suosin telttaa, jos tupa on täynnä tai haluan nukkua omassa rauhassa. Metsähallituksen tupaetikettiin kuuluu ohje, että tupien tai taukopaikkojen välittömässä läheisyydessä suositaan telttailua. Minulle se on toiminut hyvin: saan suojaisan pihan, vedenhakupisteen ja tulipaikan lähelle, mutta jätän tuvan sisätilat niille, jotka tarvitsevat niitä enemmän.

En kuitenkaan pystytä telttaa kulkuväylälle, tulipaikan eteen tai polun varteen tukkeeksi. Pidän etäisyyden sopivana niin, että muut pääsevät liikkumaan ja tupa säilyy kaikkien käytössä. Myöhäisillan saapujalle on mukavaa, kun pihassa on vielä tilaa yhdelle teltanpohjalle.

Kotatelttoihin ja telttasaunoihin sovelletaan leiriytymistä koskevia sääntöjä. Eli kotateltta ei ole oikotie vapaaseen leiriytymiseen puistossa, vaan se pystytetään sinne, missä leiriytyminen on sallittua. Suurten kansallispuistojen syrjäosissa, erämaa-alueilla ja muilla valtion alueilla, joilla tilapäinen leiriytyminen on vapaata, telttasaunan ja kotateltan tulisijan käyttö on mahdollista omilla puilla.

Miten hoidan pesuvedet ja roskat leirissä?

Leirissä syntyy aina pesuvettä, vaikka ruoka olisi yksinkertaista. Metsähallituksen ohjeen mukaan imeytän pesuveden maahan riittävän kauas vesistöistä. En tiskaa tai peseydy suoraan vesistössä tai kaivon kannella. Kaadan vedet maahan kaukana rannasta ja kaivosta, ja käytän vettä säästeliäästi, jotta imeyttäminen onnistuu.

Roskat kannan aina pois, koska kaikissa retkeilykohteissa ei ole jäteastioita tai kierrätyspisteitä. Pakkaan mukaan pienen roskapussin ja erillisen pussin kosteille jätteille, jotta teltta ja reppu pysyvät siisteinä. Tämä on osa roskatonta retkeilyä, joka on minulle luontevin tapa yöpyä sekä merkityillä paikoilla että vapaammin telttaillen.

Kalaretkellä pidän mielessä myös vesistön säännöt, vaikka yöpyisin rannalla. Onkiminen ja pilkkiminen jokamiehenoikeudella on sallittua monessa paikassa, mutta muu kalastus tarvitsee luvat. Kun leiri, vesi ja roskat ovat kunnossa, aamulla on helppo lähteä ja jättää telttapaikka seuraavalle siistinä.